Tuulisten nummien mies
1. NÄYTÖS
1. NÄYTÖS
Vaarunvuori, elokuu 1968
(Vuorenkylä ja Karvinen mittailevat metsässä korkoja ja etäisyyksiä. Toinen huutelee lukemia, ja toinen kirjaa ylös. Miehillä on metsävarusteet ja reput. Istahtavat kannoille kahvittelemaan.)
VUORENKYLÄ:
Sataseittemänkymmentäneljä pilkku kolmekymmentä. Saitko?
KARVINEN:
Ylhäällä on kuin Riikosen Miinan paidanhelma. Oliko tämä sitten viimeinen? Jos oli, niin minun Airamini aukee tuon kannon kohdalla. Metriäkään en enää kävele ilman sumppia.
VUORENKYLÄ:
Joo, pidetään paussi ja voidaan vaikka sen jälkeen purkaa koko tivoli. Eiköhän meillä ole tarvittava tieto kasassa.
KARVINEN
Sanos nyt vielä kerran, että minkä sortin malmia me täältä oikein etsimme. Outoa geologiaa täällä kyllä harjoitetaan, kun ei hakku ole edes kiveen kilahtanut koko aikana.
VUORENKYLÄ:
No, haluatko pitkän vai lyhyen vastauksen?
KARVINEN:
Anna pitkä, mutta minä voisin kertoa ensin omat uutiseni, niin ei sitten ainakaan unohdu.
VUORENKYLÄ:
Anna tulla, oletko vihdoin päässyt poikuudesta eroon?
KARVINEN:
Tavallaan juu. Minä olen nimittäin menossa semmoiseen paikkaan missä pojista tehdään miehiä. Hain tuossa alkukesästä kadettikouluun, ja nehän ymmärsivät heti meikäläisen nerouden. Niin että, tämä taitaa olla meidän viimeinen yhteinen malminetsintäreissumme.
VUORENKYLÄ:
No voi sun perkele! Mies jonka luuranko pysyy kasassa henkseleiden avulla alkaa upseeriksi. Se on isänmaan tuho ja turmelus! Melkoisen pommin pudotit, mutta onneksi olkoon kuitenkin.
KARVINEN:
Kiitos, sinä se osaat löytää herkän puolen joka asiasta. No, oliskohan sinun vuorosi kertoa salaisuuksia.
VUORENKYLÄ
Tämä menee vähän filosofian puolelle, mutta itsepähän pyysit pitkää vastausta.
Neuvostoliiton panssarit vyöryivät Prahan kaduille alkukuusta. Hädin tuskin kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä kun hoettiin, että ei ikinä enää, sen jälkeen kun saatiin Hitler hengiltä. Kuubassa on jo irroiteltu ydinsiilon luukuista lukkopultteja tässä välissä. Stalinin henki leijuu senkin touhun yllä vahvasti.
KARVINEN:
Taitaakin tulla tosi pitkällä kaavalla tämä tarina, kun noin kaukaa pitää lähteä liikkeelle.
VUORENKYLÄ:
No, minä lyhennän vähän. Olen tullut siihen tulokseen, että kun maailmanhistoria pääsee yhdestä hullusta eroon niin jossain syntyy kaksi tilalle. Tarkoitan, että ei ihmiskunta pääse sodista eroon.
KARVINEN:
Valitettavan totta puhut. Onneksi Amerikassa on tolkun meininkiä. Se vähän tasoittaa maailmantilannetta.
VUORENKYLÄ:
Hold your horses, sanoi Becos Bill. Ei se ole sanottu, etteikö sielläkin jonain päivänä joku kahjo saisi haltuunsa ydinsiilojen avaimia. Siksi me olemme täällä Vaarunvuorella mittailemassa.
KARVINEN:
Ydinsiiloako sinä tänne oletkin suunnittelemassa! No voi sun perkele, etten paremmin sano! Vai jäikö tästä sinun tarinastasi jotain puuttumaan välistä.
VUORENKYLÄ:
Ääh, no jäi aika paljonkin. Minä lyhennän entisestään. Tässä se tulee: seuraavan sodan voittaa se jolla on hallussaan energia. Kuunteles nyt tarkkaan! Laivat, junat, autot, tehtaat, kaikki, ihan kaikki polttavat tällä hetkellä öljyä ja kivihiiltä, tavalla tai toisella. Jonain päivänä se loppuu.
KARVINEN:
Juu, mutta siihen menee vielä vuosisatoja. Kyllä se on seuraavien sukupolvien murhe.
VUORENKYLÄ:
Väärin, veliseni! Yksinkertaisella matematiikalla öljyn loppumiseen kuluu muutama vuosikymmen. Kulutus tulee nousemaan eksponentiaalisesti eikä lineaarisesti. Muistele lukion matematiikkaa, jos et muuten ymmärrä.
KARVINEN:
Ymmärrän, mutta miten tähän yhtälöön sijoitetaan Vaarunvuori.
VUORENKYLÄ:
Me seisomme energian päällä. Tästä kohdasta Päijänteen rantaan on suoraa pudotusta 75 metriä. Kun me teemme tänne päälle vesialtaan, niin siinä on hätäisten laskelmieni mukaan hallittua energiaa saman verran kuin Kemijoen keskivirtaama, eli siis voimalan verran.
KARVINEN:
Pitää kutinsa, mutta nyt ei puutu enää kuin järvi täältä mäen päältä. Tai oikeastaan aika montakin, sillä ei sitä yhtä järveä kauan tyhjentele.
VUORENKYLÄ:
Minäpä siirryn nyt lukion matematiikasta Ojalan laskuoppiin. Kun ostan pennillä ja myyn kahdella, niin eikös siitä jää se kuuluisa prosentti itselle?
KARVINEN:
Nyt minäkin pysyn mukana laskuissa.
VUORENKYLÄ:
Täällä Mäen päällä on helvetin iso tyhjä monttu. Sitähän me olemme juuri olleet etsimässä. No, kun pumpataan se pennin yösähköllä täyteen Päijänteen vettä ja myydään sama takasin kahdella pennillä valtakunnan verkkoon sähkönä, niin eikös siinä päästä siihen prosentin voittoon?
KARVINEN:
Olet sinä semmoinen penninpyörittäjä, että jonain päivänä sinulla on enemmän omaisuutta kuin velkaa. Mistä nämä kaikki ideat oikein päähäsi tulevat.
VUORENKYLÄ:
Köyhällä saa olla sama määrä ajatuksia kuin rikkaalla, mutta kyllähän minä itsekin ymmärrän, että näissä asioissa vuosikymmen on hemmetin lyhyt aika, mutta jos ei näitä asioita nyt mieti, niin sitten on auttamatta myöhässä kun öljyämpärin pohja tulee näkyviin.
KARVINEN:
Eihän mikään laki kiellä suuria haaveilemasta, mutta millä rahoilla sinä aiot tämmöisiä bisneksiä pyöritellä.
VUORENKYLÄ:
Arabien rahoilla. Minä olen jo sopinut ensimmäiset vesikaupat siihen suuntaan. On kuule jääkarhua ja vaaleatukkaisia lapintyttöjä pullojen etiketeissä. Siellä meidän vesi on sama kuin niille on öljy. Otan maksun öljynä ja myyn sen täällä eteenpäin. Perustan pienen öljy-yhtiön ja siitä homma sitten lähtee.
KARVINEN:
Saat kuullostamaan homman yhtä helpolta kuin lapsen tekemisen. Eipä sen puolesta, olet siinä siinäkin hommassa valovuoden meikäläistä edellä. Joka kylässä missä ollaan käyty, niin olet ensimmäiseksi ollut mittatikkuasi esittelemässä. Katso vaan ettet mittaa samalla tikulla niitä morsiamisia kuin öljytynnyrin pintaa.
VUORENKYLÄ:
Jos miehellä on seitsemästä kuolemansynnistä kaksi, eli haureus ja ahneus, niin kyllä sillä sitten joskus pitäisi Pietarin portilla sisäpuolelle itsensä selvittää. Tosin ehtiihän tässä syntiä tekemään, jos ei joku kahjo sitä ennen räjäytä koko paskaa ilmaan...
Aloituskohtaus
(Päänäyttelijät kokoontuvat lavalle ja laulavat laulun ja tanssivat. Laulun aihe ovat seitsemän kuolemansyntiä, jotka kohdistuvat vuorineuvos Vuorenkylään. Asiaa ei alleviivata, jää katsojan oivalluksen varaan. Laulun jälkeen poistuvat lavalta.)
SEITSEMÄN SYNTIÄ
A1
Mikään ei pelota kuin perhosen lento
Kun maapallo siivellä pyörähtää
Ole siinä sitten kaunis ja hento
Kun paha piiloon - paha piiloon kun
kauneuden taakse jää
A2 tai bridge?
Suuremmat voimat ihmistä nauraa
Kun täällä se pahuutta piilottaa
Kädestä etsin ihmisen auraa
Seitsemän oikein paha vain saa
B1
Seitsemän kuolemansynnin tähden
Lähden, karkaan ja katoan
Seitsemän siiveniskunsa nähden
Tiedän perhosen maailmaa hajottavan
B2
Seitsemän kuolemansynnin taakka
Painaa, sattuu ja hajottaa
Iskee se siipensä sieluun saakka
Siellä se tanssien pyörii syntinen maa
A3
Kukaan ei halua kuin ihmisen hyvää
Kun perhonen siipeä heilauttaa
Ahneus se kaivaa monttua syvää
Kun paha perii - paha perii sen
Sen mitä huvittaa
1.Kohtaus
( Ms Mountain Wind on kiinnittyneenä Hernesaaren satamaan Helsingissä. Kannella puuhastelee pari miehistön jäsentä, ja partaalla seisoo matruusi tarkastamassa kulkijoiden henkilöllisyyden. Sähköasentajan varusteita kantava henkilö nousee laivaan)
MATRUUSI:
Huomenta, katsoisin henkilötodistuksen.
PURNU:
Jaa juu, tässähän tämä.
MATRUUSI:
Näyttää täsmäävän, kysyn varmuuden vuoksi vielä käynnin syytä.
PURNU:
Soitettiin, että täällä on keittiön puolella jonkunlaista sähköongelmaa. Muuta en osaa sanoa.
MATRUUSI:
Kyllä, tieto näyttää täsmäävän. Tästä jatkat käytävää suoraan ja toinen ovi vasemmalle. Tervetuloa.
2.Kohtaus
(Laivaan nousee farkkuihin ja pusakkaan pukeutunut mies.)
AHVENLAMPI:
Moro, on sulla makee kippo tässä. Taidat olla rahamiehiä?
MATRUUSI:
Huomenta. Ei valitettavasti ole oma. Tarkistaisin henkilöllisyystodistuksen.
AHVENLAMPI:
Oho, täähän meni viralliseksi. Ahvenlampi Heimo on nimi, ja äidin nimi Henna, isästä ei ole tietoa ja kengännumero on väljä neljäkaks. Tässä on vielä ajokortti vakuudeksi, otanko kengän jalasta niin voit tarkastaa.
MATRUUSI:
Kiitos. Nimi täsmää, voitko vielä kertoa, että millä asioilla olet täällä.
AHVENLAMPI:
Kauhee kusihätä, että ihan ensimmäiseksi vessa-asioilla, mutta janokin olis kova, mahtaakohan täältä löytyä kaljaa? Meni hotellissa eilen vähän aamun puolelle, kun piikki oli auki.
MATRUUSI:
Voitko vielä vähän täsmentää, kun minulla on määräys varmistua henkilöistä.
AHVENLAMPI:
No johan on tarkkaa. Oli minulla se kutsukirjekin, mutta jouduin sen takapuolelle kirjoittamaan yhdelle doorikselle illalla puhelinnumeroni. Jos nimiä kaipaat, niin semmoinen jäi mieleen kuin Mengele. Kun ei vaan olis tämän purtilon lääkäri, heh heh! Joku sukututkimus se on kun minä asun Vuorenkylä nimisessä paikassa.
MATRUUSI:
Mielenge on Vuorineuvoksen juristi, mutta kyllä näillä tiedoilla alukseen pääsee. Toinen ovi vasemmalle, ja jos ei ole henkilökuntaa paikalla, niin kylmäkaapista voi ottaa oluen. Tervetuloa!
AHVENLAMPI:
Tattis!
3. Kohtaus
(Pikkutakkiin ja farkkuihin pukeutunut asiallinen nuori mies kysyy matruusilta)
TOHTAANJÄRVI:
Huomenta! Vuorineuvos Vuorenkylän luo olisi audienssi. (Näyttää ajokortin)
Olenko oikeassa paikassa?
MATRUUSI:
Siltä vaikuttaa. Kerrotko vielä vierailun perusteen. Turvallisuussyistä joudun tarkistamaan tiedot.
TOHTAANJÄRVI:
Minut on kutsuttu neuvotteluun tohtorinväitöskirjaani varten. Olen käsittänyt että Vuorenkylällä olisi minulle tutkimushanke ja käsittääkseni tämä on rahoitusneuvottelu.
MATRUUSI:
Kiitos, pelkkä tieto neuvottelusta ja Vuorenkylän nimi olisi riittänyt, mutta hyvä näin. Tervetuloa laivaan. Toinen ovi vasemmalle.
4. Kohtaus
( Laivan salongissa kokoontuvat Vuorenkylä, Mielenge ja Kaitue.)
MIELENGE:
Matruusi ilmoitti juuri, että Herrat ovat nousseet laivaan. Sillä Ahvenlammella saattaa kuulemma olla eiliseltä illalta ylimääräinen promille veressä.
VUORENKYLÄ.
Hyvä! Tulivat ainakin ajallaan, se on hyvä merkki! Ehkä voimme saman tien kutsua heidät tänne salonkiin. Onko pullot valmiina?
KAITUE:
Minä en yhtään tykkää tämmöisestä. Onko tämä edes laillista?
VUORENKYLÄ:
(lyö nyrkin pöytään)
Kuule tyttö, tässä ei sinun tykkäämisiä nyt kysellä...
KAITUE:
(yllättää käytöksellään. Vuorenkylän ja Kaituen erikoinen suhde tulee ilmi. Lyö nyrkin pöytään)
Kuule poika, mikä tyttö minä sinulle olen. Minua saa sanoa tytöksi vain oma äitini. Isä ei saa, sillä se paskiainen katosi ennen syntymääni...
VUORENKYLÄ:
..no no, rauhoitutaanpas.. Tuota..Annika... anteeksi. Sinua parempaa sihteeriä minulla ei ole ikinä ollut, joten suotta aloin tytöttelemään. Kyllä sinä varmaan olet kuitenkin isällesi oma tyttö... niin tai eihän se tietenkään minulle kuulu.
MIELENGE:
No niin, palataanko asiaan. Eiköhän tämä nyt tullut selväksi molemmille, ja Annika, tämähän oli jo sovittu, joten ei nyt ole oikea aika lyödä jarruja päälle. Kutsun miehet salonkiin.
(Soittaa sisäisen puhelun. Matruusi johdattaa miehet sisään salonkiin. Ahvenlammella on kädessä kaljapullo)
VUORENKYLÄ:
Istumaan hyvät herrat, tai eipäs sentään. Nythän minä keksin! Meillä on tänään päivänsankari, matruusi Jokela. Mitäs jos kohottaisimme maljan hänelle nyt kun satutaan olemaan tässä porukalla.
PURNU:
Tuota, mulla on urakka sovittuna ja en oikein vois ottaa kun nää sähköhommat...
VUORENKYLÄ:
Sihteeri merkkaa kolme työtuntia lisää teille, sitä paitsi lasillistahan minä ehdotin, eikä pullollista.
AHVENLAMPI:
Mä kyllä jo kerkesin ottaa kaljan, mutta jos mä kilistän tällä.
VUORENKYLÄ:
Ei kyllä me nyt kilistämme ihan ehdalla tuotteella.
TOHTAANJÄRVI:
Olisko teillä heti tämän jälkeen mahdollista neuvotella minun kanssani, kun juna lähtee Turkuun kuuden jälkeen, ja pitäisi..
VUORENKYLÄ:
...tsot tsot nuori mies. Neuvottelut on neuvoteltu. Sinä aloitat projektin ensi kuun alussa. Piikki on auki ja raportoit asianajajalleni, niin ja tositteet toimitat Kaituelle. Kohta laitetaan nimet paperiin.
TOHTAANJÄRVI:
Niin mutta, eihän tämä näin...
VUORENKYLÄ
..opiskelijan kuukausipalkaksi projektin ajaksi ajattelin kymppitonnia. Eiköhän tämä neuvottelu ollut tässä, ja nyt lasit ylös ja onnea Jokiselle, satanen lahjarahaa, Mielenge hoitakaa homma.
MIELENGE:
(maksaa, kuiskaa Vuorenkylälle)
Jokelalle
VUORENKYLÄ:
Niin no... onnea Jokelalle.
(kohottavat maljan. Yleistä puheensorinaa)
MUA HUIMAA
(Ahvenlampi, Purnu ja Tohtaanjärvi laulavat rivi kerrallaan. B-osa yhdessä. Loppua kohti huumaantuvat enemmän, nukahtavat)
A1
Elänkö mä omaa elämää
Kerro jos sulta yli sitä jää
Kymppitonni kuussa, se on tasaraha
Ei autoetu päälle olis yhtään paha
Olishan se huimaa...
Muakin huimaa...
Onpas juoma tuimaa...
Muakin huimaa...
B1
Taitaa mennä taju
Ensin näkö, sitten haju
Kaikki lähtee, paitsi pari tähtee sentään nään
Onpas juoma tuimaa
Meitä huimaa...
Meitä huimaa...
(miehet nukahtava pöytään.)
------------------------------------
(salongissa)
VUORENKYLÄ:
Jokinen, kaatakaa nuo vajaat lasit pois, etteivät sekaannu.
MATRUUSI:
Jokela, ja synttärit on marraskuussa.
VUORENKYLÄ:
No Jokela sitten. Hoitakaapas nuo miehet hyttiin ja ovi säppiin. Sen syntymäpäivälahjan voitte pitää, mutta pidetään suu supussa näistä.
MIELENGE:
Kävisitkö sinä Annika hetken päästä hakemassa herrojen kännykät, niin laitetaan sitten ne viestit menemään niistä.
VUORENKYLÄ:
Silja, kapteenille sitten vaan viestiä, että voidaan irtautua satamasta ja lähteä köröttelemään Kööpenhaminaa kohti.
KAITUE:
Vien samalla juomia, hedelmiä ja sämpylät sinne huikopalaksi. Tunnin päästäkö siellä aletaan heräillä.
MIELENGE:
Sanotaan, että reilu tunti. Ehditään hyvin viemään suunnitelmaa eteenpäin.
VUORENKYLÄ:
No sille sitten! Eiköhän juoda lasit tyhjiksi.
KAITUE:
Kyllä minua edelleen hirvittää tämä.
VUORENKYLÄ
Tsot tsot tyt .. siis työtähän tämä vaan on. Kippis!
5.Kohtaus
( Miehet makaavat isossa hytissä. Ahvenlampi kuorsaa. Tohtaanjärvi herää hitaasti, ja tönii muita ylös. Pöydällä on ruokaa ja juomaa. Hytti on siisti.)
TOHTAANJÄRVI:
Ai saatana, ouh. Mitä on tapahtunut? Pää on kuin Haminan kaupunki. Herätkää, kaverit hei, nouskaas ylös.
PURNU:
Ouh, mitä nyt? Missäs mä oon?
AHVENLAMPI:
Sinusta en tiedä, mutta minä olen sen yhden vouhakkeen laivassa. Ihme äijä, puhuu niin kuin omistaisi puoli maailmaa ja toisesta puolikkaasta on neuvottelut menossa. En ole ennen sammunut lasillisesta kuoharia. Kävikö teille sama juttu?
PURNU:
Taju lähti kuin Annikki.. Mikä sen laulajan nimi oli?
AHVENLAMPI:
Koivuniemi...
PURNU:
Just, taju lähti kuin Annikki Koivuniemi.
TOHTAANJÄRVI:
Tässä ei nyt täsmää oikein mikään. Onko meidät juotettu tai huumattu? Minä lähden ainakin nyt. Pitäköön vuorineuvos kymppitonninsa kuukaudessa. Tuletteko mukaan vai jäättekö?
AHVENLAMPI:
Eiköhän me jäädä tänne. Jos minut on kidnapattu, niin lunnasrahaa ei pysty kukaan minun tutuistani maksamaan. Paitsi jos vaatimus on alle neljä euroa. Keppana maksaa just sen neljä euroo.
PURNU:
Minä vähän luulen, että täältä lähteminen vaatii enemmän taitoa kuin intoa.
TOHTAANJÄRVI:
Kuinka niin?
PURNU:
Yleensä ovissa on kahva, mutta tämän huoneen ovesta se näyttää puuttuvan.
TOHTAANJÄRVI:
(hakkaa ovea)
Ei perkele. Meidät on oikeasti kidnapattu. Kuka meistä on rikas miljoonaperijä? Minulla ei ole kuin opintolainaa.
AHVENLAMPI:
Heps, minä olen. Siis siittiöissä laskettuna, mutta ne on valioluokkaa. Minun lapset on ihan huippuyksilöitä... asuvat tosin äidillään...en pysty ihan välittömästi todistamaan.
PURNU:
Sshh... käytävästä kuuluu askeleita..
6.Kohtaus
(oven toisella puolella Mielenge tulee oven taakse ja laulaa. Matruusi seisoo hiljaa taustalla)
NE HULLUT
A1
Ne hullut, ne tollot
Ovat kai jo heränneet
Ei ne tajua, ei mitään hajua
Miksi oomme heidät tänne keränneet
A2
Jos lahjot, ne kahjot
Ovat valmiit mihin vaan
Ei ne oivalla, pelillä soivalla
Ne soittaa jotka on laulun säveltäneet
B
Miehet ei tiedä
Ne antaa naisen viedä
Ei naiset tyhmyyttä siedä dä dädäd dädädä
Naisethan elää joka solullaan
Naiset tietää kuinka hallitaan
Kuinka miehet liekaan laitetaan
A1
Ne hullut, ne tollot...
MIELENGE:
(koputtaa, avaa oven, miehet ovat tukat pörrössä, Ahvenlammella oluttölkki)
Huomenta, täällähän on pirteän näköistä porukkaa. Teille tuli sitten uni kesken juhlien.
TOHTAANJÄRVI:
Hauskaa! Mitä tämä leikkiminen oikein on. Onko meidät kaapattu.
MIELENGE:
Kaapattu? Mitä ihmettä. Tehän olette täällä Vuorineuvoksen kutsusta ja täysin vapaita.
PURNU
Vapaita juu, hytin ovesta puuttuu vaan kahva, että semmoista vapautta.
MIELENGE:
(katsoo matruusiin, puhuu teennäisesti)
Ohoh, niinpäs onkin. Tämä täytyy korjata ihan ensitilassa. Onpas noloa.
AHVENLAMPI:
Nyt jos herra merikapteeni väistää, niin minä käytän vapauttani ja lähden saman tien.
MATRUUSI:
Matruusi.
AHVENLAMPI:
No jospa herra merimarsipaani väistää...meitä on nimittäin kolme yhtä vastaan, että tommonen kukkakepin varjo ei meitä paljon pitele.
(Matruusi väistää, Ahvenlampi syöksyy ulos. Syntyy odottava hiljaisuus. Ahvenlampi palaa)
AHVENLAMPI:
Eikä jumalauta! Mehän ollaan merellä. Keskellä ulappaa. Keskellä ei mitään...
MIELENGE:
Höpsistä. Hankoniemen majakka näkyy ihan paljaalla silmällä, kun vaan osaa katsoa.
(Purnu ja Tohtaanjärvi katsovat hytin ikkunasta)
PURNU:
Meidät on kidnapattu oikeasti!
TOHTAANJÄRVI:
Tämä on vapaudenriisto. Te lähdette tästä linnaan koko porukka.
MIELENGE:
No no, istutaanpa alas ja mietitään. (Kääntää sormia esiin kun luettelee asioita)
Te saitte kirjalliset kutsut ja vastasitte niihin tekstiviesteillä. Ne ovat tallessa. Olette siis tulleet vapaaehtoisesti.
Koko laivan tilat ovat käytössänne, eikä liikkumistanne rajoiteta. Vapaudenriistosta ei siis ole kyse.
Kidnappaus edellyttää vankina olemista ja lunnasvaateita. Teille tullaan tarjoamaan rahaa tämän matkan aikana.
Teidän kännyköistänne on lähetetty viestit läheisillenne, että tuli erikoinen viivytys, mutta kerrotte myöhemmin.
Tässä on vielä jokaiselle lentoliput Kastrupista Helsinki-Vantaalle. Vuorineuvos tarjoaa.
AHVENLAMPI:
Ei tämä nyt ihan näin mene. Minä soitan perkele samantien Väänäsen Eskolle. Se on sata kertaa parempi juristi kuin tuommoinen jakkupuku.. Viivahuuli..diiva..mikä lie...
MIELENGE:
(nousee ylös, lähtee ovelle, kääntyy vielä katsomaan, hymyilee itsetietoisesti)
Ai mutta meinasi unohtua. Laivalla olevissa sähköisissä laitteissa on biometrinen tunnistautuminen, ihan kaikissa. Että ei ehkä kannata edes yrittää.
AHVENLAMPI:
(vihaisena, tunnustelee taskujajaan)
Saatana, minuahan ei tuommoiset hyppyytä. Soitan saman tien Väänäselle.
TOHTAANJÄRVI:
(heilauttaa lentolippuja)
Mengele taitaa olla asiansa osaava juristi. Epäilen, että meidän syytteet sulaa kaikissa oikeusasteissa. Ei kertakaikkiaan ole mitään näyttöä. Täytyy vaan toivoa, että nämä ovat oikeita.
AHVENLAMPI:
(etsii kännykkää)
Kännykkävarkaudesta minä ainakin haastan koko saatanan orkesterin hoviin. Onko kummallakaan lainata?
PURNU:
(Kääntävät taskunsa näkyviin)
Arvaa vaan.
7.Kohtaus
(Bulgarian rekisterissä olevasta pakettiautosta nousee kaksi miestä. Heidän haalareissaan lukee Atom Energy, Benele Group, Bulgaria. Miehet tekevät mittauksia ja merkitsevät tuloksia tietokoneelle.Paikallislehtiin tulee yhteydenottoja, kunnanjohtajat ja elinkeinoasiamiehet työllistyvät huhuista)
PUHELU:
(keskustelu äänitteenä. Näyttämöllä miehet mittailevat ja luettelevat lukemia bulgariaksi.)
-Paikallisuutiset Niemenranta.
-Kunnanjohta Eskola, terve. Kuule menen suoraan asiaan. Täällä pyörii ulkomaaneläviä mittailemassa, ja kuntalaiset ovat ihan kuumissaan. Aikovat kuulemma atomivoimalan perustaa tänne.
-No kuule, saman asian kimpussa tässä touhuan parhaillaan itsekin. Kukaan ei tiedä mistään mitään, mutta kaikki ovat paniikissa. Kansanliikettä ovat hätäisimmät jo muodostamassa.
-Sysmässä on kuulemma jo haulikoita kaivettu asekaapista. Lieneekö totta?
-On tämä merkillistä. Ilmoittelen jos saan lisätietoa.
-Jos viitsit sen tehdä. Minä puolestani soitan kuntaliittoon ja tarvittaessa vaikka ministeriöön asti. Meidän kuntaan ei mitään atomipommeja tuoda, se on varma. Morjens!
- Tiukkaa puhetta. Soitellaan, heippa.
8.Kohtaus
(Mielenge ja Kaitue tapaavat "tyttöjen kesken" salongissa. Samanaikaisesti sairaanhoitaja tekee terveystarkastusta miesten hytissä. Ei repliikkejä kts kohtaus 9)
KAITUE:
Neuvos meni hetkeksi lepäämään. Olisikohan nyt sopiva hetki, jos sairaanhoitaja kävisi tekemässä terveystarkastuksen.
MIELENGE:
No itse asiassa, kävin jo sanomassa hoitajalle. Hän on jo varmaankin miesten hytissä. Pyysin häntä samalla avaamaan vähän neuvoksen terveystilannetta. Onhan se vähän hassua, mutta kun se oli neuvoksen oma vaatimus.
KAITUE:
Kuule, voinko kysyä, että oletko sinä täysin selvillä neuvoksen ajatuksista. Tämä kaikki on niin outoa. Vaikka hänen bisneksensä ovat aina jatkuvaa vääntöä ja hämäämistä, mutta ei se minun mielestäni ihan tämmöistä ole aikaisemmin ollut.
MIELENGE:
Niin, kyllähän tässä aika harmaalla alueella mennään. Saattaa olla, että tiedän vähän enemmän bisneksistä kuin sinä, mutta ymmärrät varmaan , että niistä asioista en voi puhua.
KAITUE:
Niin siis, Wintturi on jättiläishanke melkein mille tahansa firmalle. Miksi ihmeessä neuvoksen piti haalia pitkin maakuntaa tuommoinen sekalainen seurakunta sitä käynnistämään. Teollisuusvakoilun pelko, juu ymmärrän, mutta kai siihen nyt olisi muitakin keinoja.
MIELENGE:
Kuule Annika, ei mietitä sitä enempää. Minua huvitti kun sinä paukutit neuvokselle samalla mitalla takaisin. Olet aika rohkea tytt.. ei.. siis nainen. Heh heh.
KAITUE:
Kai se on joku puolustuskeino. Äiti vaikeni aina isästäni, ja ehkä se on saanut minut jotenkin alitajuisesti suhtautumaan varauksella kaikkiin vanhempiin miehiin. Ehkä minä näen heissä isääni, ja olen muutenkin herkkä tytöttelylle.
MIELENGE:
Kuule, minulla ei ole tapana huudella omista asioistani, mutta nyt osuit arkaan paikkaan. Minäkin olen äidin kasvattama isätön ja osaan hyvin samaistua tunteisiisi.
KAITUE:
Jos meillä on molemmilla sydämessä semmoinen valuvika.
MIELENGE:
Mitä! Tiedätkö, viime talvena kun ajelin yksin Tahkolta hiihtolomalta, niin minulle syntyi ihan sama ajatus. Ehkä me olemme sellaisia sielunsiskoja. Hei sisko, otetaan tämä kuohari loppuun.
((kilistävät laseja. Asettavat tuolit rinnakkain ja leikkivät ajavansa autoa. Mielenge ajaa ja laulaa + Kaitue B,C)
VALUVIKAINEN
A1
Pellon laitaan hukkuu sateenkaaren pää
Tuulilasin reunaan tihkuu vähän elämää
Pyyhkijät vain poistaa veden tuoman lian
Mikä veisi mennessään - elämäni valuvian
A2
Sumun peittoon pellon hanhiparvi jää
Radiossa Kirka parisuhteen selvittää
Kuopioon on kuusitoista, sinne saavun pian
Mikä veisi mennessään - elämäni valuvian
B
Ajan takaa sateenkaaren päätä
Mustaa jäätä, päätä särkee
järkee ei oo oikein missään
Valuvika sydämessä
Rakkautta vain ikävissään
etsii vaikka tietää ettei tiellä sitä nää
C
Sydämeltä puhdas, vaikka oisin likainen
Rakkautta kaipaa pumppu valuvikainen
A3
Audimiehen aika ohi mennä ois
Konehuoneen puolella sen jalka käydä vois
Rakkautta en oikealta ohi päästäis
Kaiken sille antaisin - jos se sydämeni säästäis
9.Kohtaus
(terveystarkastus on menossa. Sairaanhoitaja ja Tohtaanjärvi vaihtavat kiinnostuneita katseita)
AHVENLAMPI:
Jaa että paineet on hyvät. Kurkkaappas vielä mun pöksyihin, siellä tuntuu niin kuin olis vähän yläpaineet koholla.
TOHTAANJÄRVI:
No niin, annetaan hoitajan tehdä työnsä. Eiköhän nuo jutut jätetä sitten poikaporukalla kerrottavaksi.
SAIRAANHOITAJA:
Olen minä kuullut pahempaakin. Tässä työssä kyllä tottuu.
PURNU:
Onko sinulla yhtään tietoa, että miksi meitä pidetään vankeina.
SAIRAANHOITAJA:
Vankeina? Ei kai nyt sentään.
TOHTAANJÄRVI:
Kyllä, huumattiin ja puhelimet on varastettu. Nyt saadaan kävellä laivalla, mutta kukas täältä nyt rantaan uisi.
SAIRAANHOITAJA:
Ai niin, minua pyydettiinkin antamaan nämä puhelimet teille takaisin. Ne kuulemma ladattiin sillä välin kun nukuitte. Siksi ne oli asianajajalla.
PURNU:
Just joo, ja yhteyspalkkeja on tasan nolla, mutta virtaa riittää. On tämä ihan kusetusta koko homma.
SAIRAANHOITAJA:
No siitä en osaa sanoa, mutta yksi asia olisi vielä. Minua käskettiin kertomaan vuorineuvoksen terveydentilasta, vaikka normaalistihan en tietenkään saisi sanoa mitään.
AHVENLAMPI:
No anna tulla. Äijä varmaan valmistautuu maratonille kun kulkee hemohessipullon kanssa.
SAIRAANHOITAJA:
No ei, hänellä on pitkälle edennyt syöpä. Aktiiviset hoidot on lopetettu, ja kivun lievitys on ainoa lääkitys. Lienee kysymys päivistä, ei viikoista. Tämä on siis lääkärin arvio.
TOHTAANJÄRVI:
No voi, ei ole tietenkään mukavaa kuulla tuollaisia uutisia, mutta miksi hän kostaa pahaa oloaan meille, vieraille ihmisille?
SAIRAANHOITAJA:
En minä sitä tiedä, mutta neuvoksen toivomus on, että kuuntelisitte häntä tarkkaan kun neuvottelette.
AHVENLAMPI:
Neuvottelette? Sen miehen neuvottelu on määräilyä. Minä en ainakaan kuuntele.
(Sairaanhoitajan ja Tohtaanjärven välille on syntymässä tunneside. Sairaanhoitaja poistuu. Tohtaanjärvi saattaa käytävälle.)
SAIRAANHOITAJA:
Kuule, minä en oikein saisi, kun meillä on hoitosuhde.
TOHTAANJÄRVI:
Niin on, minusta tuntuu, että sinä joudut kohta elvyttämään. Sydämeen sattuu.
SAIRAANHOITAJA:
No se on sitten eri juttu. Auttaisikohan tekohengitys.
(Suutelevat, Tohtaanjärvi palaa hyttiin, miehet kiusoittelevat.)
PURNU:
Nooh, kävit varmistamassa ettei neiti eksy ja putoa mereen.
AHVENLAMPI:
Kuule Tohtis, tiedäksä millainen on poikamiehen iltarukous: Rakas taivaanisä, itselleni en pyydä mitään, mutta syntymättömille lapsilleni toivoisin kaunista äitiä.
TOHTAANJÄRVI:
Mitähän tuosta jäis jäljelle jos ottais kateuden pois.
PURNU:
Joo, täytyy kyllä myöntää, että jos en eläis rakkausavioliitossa, niin maistuis varmaan mullekin.
AHVENLAMPI:
Mulle ei. Minä olen niin kurkkuani myöten täynnä naisia. Joka kerta kun olen rakastunut, niin minua on kusetettu. Minä en osaa pelata naisten säännöillä. Saatana, minun sydämeni on umpiruosteessa.
(Ahvenlampi laulaa)
TELAKALLA
A1
Telakalla ruoste repii elämästä kiillon
Tekee viillon vanhaan sydämeen
Lokit lentää yli nälissään nauraen
Naiset repii rikki mun rakkauden
Ja jättää ruostumaan sen...
A2
Telakalla pilvet sataa ruskeaa vettä
Luulen että taivas vanhenee
Pumppu takoo rinnassani muistaen
Naiset tekee miehestä sellaisen
Ne ruostumaan saa sydämen...
C
Tehkää ruma ja ruosteinen
Jos se kestää iskut naisien
Niin mä otan kyllä sen....
B
Tehkää mulle sydän
Hitsatkaa tai takokaa
Rosterista, kuparista
Hiilen päällä valakaa
Tehkää sellainen sydän
Ettei yksikään nainen
Ei yksikään nainen
Rikki sitä saa..
A3
Telakalla tunteet hukkuu lasipullon pohjaan
Sivuun ohjaan vanhan elämää
Täällä maksan rakkaudesta satasen
Tää on kai kaatopaikka haaveiden
Saispa ehjän sydämen..
A4
Täällä jäävät sormenjäljet pelikortin nurkkaan
Ja mä kurkkaan herttaa pohjalta
Potti kasvaa rintalastaan sattuen
Voitanko mä vahvemman sydämen
Ne takoo mulle sen...
10.Kohtaus
(Näyttämö sulkeutuu. Bulgarialaiset miehet mittailevat ja tekevät tutkimuksia yleisön joukossa. Huutelevat lukemia bulgariaksi, ja kirjoittavat niitä tietokoneelle. Kovaäänisistä kuuluu puhelu äänitteenä. Samaan aikaan näyttämöstä rakennetaan laivan aurinkokansi.)
-Kansliapäällikkö Valtanen
-Kunnanjohtaja Eskola päivää. Onko teillä siellä ministeriössä tietoa ydinvoiman suunnitteluhankkeista.
- Kyllähän meillä lakisääteisesti pitää olla tieto hankkeista, sikäli kun niitä on käynnissä.
-No meillä on täällä Päijänteen itäpuolella aikamoinen kuhina. Täällä pyörii bulgarialaisia miehiä tutkimassa paikkoja useamman kunnan alueella. Eivät puhu mitään järjellä ymmärrettävää kieltä. Hokevat vaan jees jees ja hymyilevät leveästi.
-Bulgarialaisia? Nyt kuullostaa ihan oudolta, ei meillä ole täällä mitään hajua semmoisesta. Mistä tiedätte niiden toimivan ydinenergian parissa.
-Haalareissa lukee isoilla kirjaimilla, ja sama teksti on niiden ruosteisessa pakettiautossa.
-Onko niiden käyttäytymisessä huomautettavaa?
-Ei ei, päinvastoin, harmittomia heppuja. Täällä on vaan syntymässä melkoinen kansanliike kun huhut kiertävät villinä atomivoimalan perustamisesta. Minun voimavaroillani tämä ei ole enää kauaa hallittavissa.
- Minä soitan välittömästi Pääesikuntaan ja selvitän asiaa sitä kautta. Niillä on siellä semmoistakin tietoa jota ei ole edes olemassa. Tämän enempää en voi sanoa.
-No voitteko olla yhteydessä tännepäin jos asiassa jotain ilmenee.
-Sovitaan näin. Kiitokset tiedosta ja jäitä hattuun. Eiköhän tämä selviä.
11.Kohtaus
(Vuorineuvos makaa divaanilla. Sihteeri tuo satelliittipuhelinta. Aurinko paistaa, lokit kirkuvat jossain taustalla)
KAITUE:
Neuvos, anteeksi nyt mutta olisi puhelu.
VUORENKYLÄ:
Enkö minä ole sanonut, etten ota yhtään satelliittipuhelua vastaan merellä ollessa. En vaikka YK:n pääsihteeri soittaisi.
KAITUE:
Niin mutta tämä on eversti Karvinen pääesikunnasta. Sanoi, että minuutti aikaa vastata tai tulee torpedo laivan kylkeen.
(ojentaa käden ja ottaa puhelimen. Karvinen näkyy screenillä tai pelkkä ääni. Keskustelu käydään huutaen, mutta sävy on kuitenkin toverillinen)
VUORENKYLÄ:
Kanuunakarvinen, vanha soppatykkieversti. Mitä mielen päällä?
KARVINEN:
Albert perkele, muistatko kun oltiin pari vuotta sitten sinun mökilläsi kalassa.
VUORENKYLÄ:
Tarkoitatko sitä kertaa kun sain sen kuuden kilon lohen..
KARVINEN:
...jonka pyrstössä oli niitattu oranssi hintalappu -30%. Sitä juuri. Saunan jälkeen kerroit, että sinulla on vireillä euroopan suurin tuulivoimahanke.
VUORENKYLÄ:
Itse asiassa maailman suurin. Vaatimattomuus on paheistani ainoa.
KARVINEN:
Sanoit, että rahoitus on kasassa, mutta ihmisten vastustus voi ajaa koko hankkeen kiville.
VUORENKYLÄ:
Se asia ei ole paljoa muuttunut. Tosin Putinin pelleily pani ihmisiä vähän ajattelemaan. Sanotaan vaikka että ilmapiiri on herkkä.
KARVINEN:
Ja minä idiootti laadin sinulle hienon suunnitelman toisen wiskipullon aikana Albanialaisesta pöytälaatikkofirmasta, joka tulee levittämään huhuja Suomeen.
VUORENKYLÄ:
Ääh, humalaisten ukkojen jorinoita. Mitä me niistä.
KARVINEN:
Sitä me niistä, että nyt Päijänteen rannoilla pyörii nyt pari bulgaaria. Pääesikuntaan tuli kysely ja soittivat minulle, ja minullahan alkoi melkein heti kellot soida. Otin diplomaattipuhelun Bulgariaan. Et ikinä arvaa kuka omistaa Bulgariassa firman, jolla on kaksi miestä hommissa, eikä yhtään liikevaihtoa.
VUORENKYLÄ:
Jaa sinä tarkoitat niitä. Kuule ne on tutkimassa mustikkametsiä, se on kova bisnes jos vaan osuu sato kohdalleen. Keräilytän bulgarialaisilla mustikat ja myyn kovalla voitolla eteenpäin...
KARVINEN:
(huutaa)
...ymmärrätkö sinä miten minun pääni käy kun selviää, että sinun pelottelukampanjasi on lähtöisin pääesikunnasta. Lööpeissä lukee kohta: humalainen eversti on sekaantunut ydinenergialla pelottelukampanjaan..
VUORENKYLÄ:
Noh, minä laitan miehet pois, eiköhän ne ole jo hommansa hoitaneet. Saan kai laittaa tilalle kotimaiset tuulienergian asiantuntijat kiertämään maakunta ja kertomaan uusiutuvan energian eduista.
KARVINEN:
Olet sinä kettu. Jonain päivänä sinä jäät vielä kiinni jostain. En tule Sörkkaan katsomaan.
VUORENKYLÄ:
Tässä on kiitotien pää jo näkyvissä. Tulet sitten helvettiin kun aikasi koittaa, niin lämmitetään sauna.
KARVINEN:
(herkistyy)
Älä helvetissä. Vai niin on asiat. No siinä tapauksessa Albert: en ole paras kaverisi, mutta ainoa olen. Kiitos yhteisistä vuosista. Eiköhän me soiteta yläkerrassa vielä joskus porukalla luuttua. Sinä olet ollut helvetin huono isä, mutta hyvä ihminen.
VUORENKYLÄ:
Minulla on riittänyt vihamiehiä, ja taidan saada tällä reissulla muutaman lisää. Kiitos sinulle huonoista ystävistäni paras. (herkistyy)
RUOSKA
(Vuorenkylä laulaa. Kaikki muut tulevat taustalta mukaan. Iso biisi. 1. näytös päättyy)
Ruoskalla rumaa jälkeä saa
Sillä kun syytöntä sivaltaa
A1
Pimeä tippuu taivaalta
Peittää maan, ja nauraa nauruaan
Ei sanoa mitään uskalla
Se on itkua itsevaltiaan
Pitkä pimeä, märkä ja nuoska
Itku ikävä, pelko ja ruoska
Niillä hallitaan,
kun on saatana saapunut Moskovaan
Ruoskalla rumaa jälkeä saa
Sillä kun syytöntä sivaltaa
B
Kuka täällä keskellä yötä hakkaa
Kuka ruoskalla rumasti sivaltaa
Valta on sillä joka almanakkaa
Tuomiopäivänä tuulettaa
Pienet jäävät itsensä alle
Kun miehistä poikia soditaan
Rankkaa on elämä ruoskijalle
Kipu syö - ja kukaan ei suostu puhaltamaan
A2
Tuomio tulee tuhkasta
Syntyy vaan, ja aina uudestaan
Ei pelkoa ääneen kerrota
Se saa ison ihmisen huutamaan
Tumma hämärä, tuuli ja nuoska
Katse kalpea, kylmä ja ruoska
Niihin hukutaan
Kun on saatana saapunut Moskovaan
Ruoskalla rumaa jälkeä saa
Sillä kun syytöntä sivaltaa