TUULISTEN NUMMIEN MIES 

2. NÄYTÖS

2.NÄYTÖS

12.Kohtaus

(Sairaanhoitaja hoivaa nukkuvaa Vuorenkylää, kokeilee otsaa, kohentaa peittoa yms. Alkaa laulaa, katselee ulapalle haaveillen. Poistuu kun laulu loppuu)

Sanaton

A1

Osaan yhden runon

mutten aivan kokonaan

Siinä neiti kesäheinä

Kulkee aamukasteessaan

A2

Tiedän yhden laulun

Oot taivas päällä maan

kaikki kauniit sanat

Sydämen saa laulamaan

A3

Tunnen yhden naisen

Jolle Leinon lausuisin

Varmaan sinä arvaat

Sinulle sen hyräilin

B

Mut kun ihoasi hipaisen

Mä olen levoton

Kun hiljaisuuteen hiivin

Tiedän mitä onni on

Kun katsot mua silmiin

Mä oonkin sanaton 

Kaikki kauniit lauseet

Ne sinussa jo on

A4

Mä tiedän yhden sadun

Kerro kerro kuvastin

Yhdet kauniit silmät

Sieltä sulle näyttäisin

A5

Tunnen yhden naisen

Jolle sanoin kuvailin

Millaista on kauneus

Sä sen tiedätkin

(Laivan aurinkokansi, vuorineuvos nukkuu divaanilla. Kannella on pöytiä, tuoleja ja viileäkaappi jossa on juomia. Ahvenlampi kävelee hiljalleen laulun aikana paikalle ja Vuorenkylä avaa silmät)

VUORENKYLÄ:

Kyllä tyttö laulaa nätisti. Siinä on tunnetta mukana.

AHVENLAMPI:

Tunnetta on juu niin, että huulet on ihan rohtuneet.

VUORENKYLÄ;

Mitäs sinä sillä tarkoitat. Tapahtuuko täällä laivalla jotain minun tietämättäni.

AHVENLAMPI:

Voi voi, koko ajan ja paljon. Päästin esimerkiksi juuri äsken sellaisen herrasmiespierun josta sinulla ei ole hajuakaan. Ainakaan vielä.  (tauko) Etkös muka tiedä, että Tohtaanjärvi viettää puolet ajasta kieli tuon tytön kitalaessa. Ranskalaiset sanovat sitä suutelemiseksi.

VUORENKYLÄ:

Vai että semmoista, no kaitpa nuo nuoret itse tietävät mihin kitalakeen se kieli kannattaa työntää.

(Ahvenlampi katsoo kysyvästi viileäkaappiin päin)

VUORENKYLÄ:

Ole hyvä vaan. Tekikin lämpöisen kelin, kyllä nyt olut maistuu.

AHVENLAMPI:

Lämmintä piisaa, vaikka kyllä minulle kalja maistuu vaikka sataisi ämmiä länget selässä.

VUORENKYLÄ:

Annatko minullekin tuoremehun siitä alahyllyltä.

AHVENLAMPI:

Sinunhan nämä juomat ovat, ole hyvä vaan.

VUORENKYLÄ:

Äänensävystä päätellen en taida olla ystäväkirjasi etusivulla.

AHVENLAMPI:

Et ole edes takakannella. Minä kun en tykkää semmoisesta, että yritetään ostaa ihmisiä. Perkele, minua et osta sinä, eikä kukaan tällä universumilla.

VUORENKYLÄ:

Milli?

AHVENLAMPI:

Tä?

VUORENKYLÄ:

Niin, että olisiko milli semmoinen sopivan pyöreä summa. Rahat on aamulla tililäsi.

AHVENLAMPI:

(Empii, tarjous on houkutteleva, ottaa oluthuikan, raivostuu)

Sinä saatanan pelle luulet, että minä haluan sinun haisevia rahojasi. Oksettava äijä, ole minun puolestani niin kuolemansairas kuin haluat, mutta minä en sinua tarvitse. Saatanan tekosairas näyttelijä.

VUORENKYLÄ:

No no, älähän nyt. Halusin vaan katsoa miten reagoit tarjoukseeni. Tosin jos olisit sanonut kyllä, niin rahat olisivat matkalla tilillesi.

AHVENLAMPI:

Sano minulle, mitä peliä sinä oikein pelaat.

VUORENKYLÄ:

Sinä olet aivan oikeassa. Minä olen kieroillut vaikka minkälaisia pelejä elämäni aikana, mutta kukaan ei ole uskaltanut sanoa sitä minulle ääneen. Nyt kun kerrankin olen teidän kanssanne rehellinen, niin sinä syytät minua kieroilusta.

AHVENLAMPI:

Rehellinen! Sinä tai sinun yrityksesi ei tarvitse kolmea pieruverkkareissa kulkevaa suomalaista kaurahousua mihinkään. Sinulla on talo täynnä sliipattuja insinöörejä. Kuseta niitä, äläkä kadulta poimittuja tuurijuntteja.

VUORENKYLÄ:

Olen tilannut lounaan viidentoista minuutin päästä tähän aurinkokannelle. Levitätkö sanaa, jatketaan sitten keskustelua.

(kääntää kylkeä, nukahtaa)

13.Kohtaus

(Aurinkokansi, lounas katettu. Kaikki ovat paikalla. Matruusit ovat taustalla ja tarjoilevat. )

VUORENKYLÄ:

-Kröhm. Tämä pieruverkkareissa kulkeva kaurahousu tässä (ottaa ystävällisesti harteista)

väitti hetki sitten minua kusettajaksi.

PURNU:

Ja sinäkö olet sitä mieltä, että hän on väärässä?

VUORENKYLÄ:

En toki, minä vain haluan oikeutta, ja tulla tuomituksi oikeista asioista.

AHVENLAMPI:

Ai jumalauta, sinäkö se tässä nyt uhri olet.

VUORENKYLÄ:

Ei ei, en ole. Te päätätte kuka on uhri, minä vain väitän, että niitä on vähän.

TOHTAANJÄRVI:

Sitä päätöstä on vaikea tehdä, kun meitä pidetään täyden tietämättömyyden tilassa.

VUORENKYLÄ:

No lyödään kortit pöytään. Ensin minä kerron mitä on kusetus. Se on sitä, että minun bulgarialainen pöytälaatikkofirmani on lähettänyt pari miestä tutkimaan suomalaisia mustikkametsiä. Heitä on varoitettu hyttysistä, joten miehet ostivat Sofiasta kirpputorilta käytetyt suojahaalarit. Samassa rytäkässä ostivat kulkupelin, vanhan ruosteisen pakettiauton. Saivat halvalla, kun niissä on haalistuneet tekstit Atom Energy Benele Group, Bulgaria.

TOHTAANJÄRVI:

Sehän oli Rosatomin ja Bulgarian hallituksen yhteishanke ydinvoimalan rakentamisesta. Hankehan meni karille monestakin syystä jo vuosiasitten.

VUORENKYLÄ:

(vinkkaa silmää)

Ajatella, vai niin! No ilmankos koko Päijänteen itäpuoli on sotajalalla venäläis-bulgarialaista atomivoimalaa vastaan.

AHVENLAMPI:

Sinä aiot rakentaa sinne bulgarialaisten kanssa atomivoimalan. Olet sinä yksi maailmanlopun manaaja koko mies.

VUORENKYLÄ:

(horjahtaa, ottaa tukea, Mielenge tarttuu käsivarteen ja auttaa divaanille.)

Siinä on teille kusetuksen jäävuoresta pieni huippu... aauuhh...

MIELENGE:

Meidän täytyy nyt lopettaa. Neuvos on väsynyt, eikä jaksa....

VUORENKYLÄ:

Ei, tämä korttipakka pelataan nyt loppuun. Kerro heille, minä lepäilen tässä...

MIELENGE:

No, neuvoksen käskystä jatkamme. Ihan ensiksi. Kukaan ei ole minun tietääkseni rakentamassa atomivoimalaa, eikä ainakaan venäläistä bulgarialaisten avustuksella.

PURNU:

No mikä se mustikanpoimintajuttu sitten on?

MIELENGE:

(aloittaa ensin, keskeyttää, katsoo neuvosta joka nyökkää)

Neuvoksen ideana oli tuoda bulgarialaisia marjanpoimijoita... ja paskat. Sille aluelle on tulossa maailman suurin tuulipuistojen verkosto. Wintturi niminen projekti on atomivoimalan kokoluokkaa.

TOHTAANJÄRVI:

No nyt menee mielenkiintoiseksi. Eihän noita energiamuotoja voida suoraan verrata, koska energian varastointia ei...

MIELENGE:

...ei voida suorittaa. Tätä mantraa hoetaan aina kun puhutaan tuulivoimasta. Toimitan huoneeseenne kartan, niin voitte porukalla tutkia sitä. Suurien korkeuserojen ja kalliomaaperän lisäksi alueella on runsaasti pieniä lampia ja järviä. Niiden hyödyntäminen energiavarastoina ei ole enää tulevaisuutta. Se on tätä päivää.

TOHTAANJÄRVI:

Tuo pitää kyllä paikkansa. Jos tuulienergia pystyttäisi varastoimaan, niin suurimmaksi ongelmaksi tulevat sitten siirtoverkot..

MENGELE:

..jotka on otettu huomioon. Merikaapeli Päijänteen ali ja siitä kytkeytyminen valtakunnanverkkoon Jämsässä.

TOHTAANJÄRVI:

Niin no nyt kun sen noin ajattelee, niin on kyllä kehittämisen arvoinen ajatus. Tämä muuttuu mielenkiintoiseksi.

AHVENLAMPI:

Nytkö sinäkin olet tekemässä tuosta kekkulista sankaria. Minulle riittää! Kokille kiitos ruoasta ja neuvos haistakoon pitkän vitun! (Heittää tuolin, poistuu, hetken painostava hiljaisuus.)

VUORENKYLÄ:

(lakonisesti)

Hieno mies. Tarjosin milliä, ei ottanut.

PURNU:

Idiootti!

VUORENKYLÄ:

Niin tuo Ahvenlampikin sanoi.

PURNU:

Ei kun minä tarkoitin juuri häntä. Minulle ei oikein avautunut se mustikanpoimintajuttu. Miten se liittyy mihinkään.

MIELENGE:

Taisi jäädä kesken. Öljyä siellä ei ole, Rosatomia sinne ei haluta ja kun energiaa tarvitaan, niin mitä jää jäljelle.

PURNU:

Just juu. Nyt siellä kaikki haluavat pihalleen tuulimyllyjä. Tuohan on laitonta.

MIELENGE:

Kuusi vuotta alaa opiskelleena voin sanoa, että mustikan poiminta ei ole laitonta. Ihan itse ne siellä ovat omat juorunsa keksineet. Kusetus on sitten ihan toinen juttu. Minä toimitan kartan hyttiinne.

(antaa ymmärtää että lounas on päättynyt. Poistuvat)

VUORENKYLÄ:

Annika, jäisitkö hetkeksi?

KAITUE:

Tottakai, miten voin olla avuksi.(pöyhii tyynyä, asettelee peittoa yms)

VUORENKYLÄ:

Viime vuonna kävimme tutustumassa Norjassa vesivoiman hyödyntämiseen. Sinä lauloit yhtenä ilta semmoisen laulun missä kerrotaan joista ja takseista ja lähtemisestä.

KAITUE:

Aahaa, sinä tarkoitat Kaikki joet nimistä laulua. Semmoinen nopea rallin renkutus.

VUORENKYLÄ:

Voisitko laulaa sen minulle nyt. Ne sanat jäivät mieleeni.

(Annika nousee ja laulun edetessä tanssii ja istuu neuvoksen viereen kun tajuaa sanojen merkityksen. Laulun päätyttyä halaavat pitkään.)

KAIKKI JOET

(kuuntele demo)

A1

Kaikki joet virtaa jonnekin

Junat etsii aina uuden kaupungin

Joka ainut taksi on valmis lähtemään

Mutta sinä - älä sinä lähde minnekään

A2

Toiset linnut talveen katoaa

Katuvalot suojaa öistä kulkijaa

Kaikki laivat seilaa toiseen satamaan

Mutta sinä - pysy sinä tässä aina vaan

B

Maa rakastuneen alta katoaa

Sydän hyppii kuin ois elohopeaa

Joskus joku lähtee

se elämää on vaan

Älä sinä kuitenkaan

ole tässä vaan

Palaamaan en pyytäis sua milloinkaan

C

Kaikki joet virtaa jonnekin

Kun sä koet jotain, tee se mua paremmin

Älä lähde virran mukaan

Kukaan ei sua kaipaa, niinkuin minä kaipaisin

A3

Kaikki valo katoo pimeään

Kesät kaikki taipuu talven hämärään

Yhtään lausuttua sanaa takaisin ei saa

Mutta sinä- mä en sua tahdo kadottaa

14.Kohtaus

( miehet ovat hytissään. Matruusi koputtaa oveen ja jättää kartan, Miehet kokoontuvat pöydän ääreen. Tarkastelevat karttaa. Ahvenlammella on olut.)

PURNU:

Joo, on kyllä melkoisia korkeuskäyriä. Ei pärjää Vantaan Konkoonmäki noille. Hei tuossa on se Vintturi, tosin yksöisveellä.

TOHTAANJÄRVI:

Kammiovuori.. nämähän on vuoren nimellä koko seutu. Ja vettä riittää. Minä luulen että se tarina on vähintäänkin osatotuutta, kyllä tässä faktat on kohdillaan.

(hetken hiljaisuus ja sitten Ahvenlampi huutaa)

AHVENLAMPI:

Ei helvetin helvetin helvetti. Se mies pitää meitä ihan pilkkanaan. Äitien tyttönimet, kertokaa mitkä ne on.

PURNU:

Sievälä, mitä siitä...

TOHTAANJÄRVI

Hietaneva, Auli, mutta miten se nyt..

AHVENLAMPI:

Isän sukunimi kirkonkirjoissa?

PURNU:

Eiköhän se Purnu ole, en ole tosin niitä kirjoja koskaan nähnyt, kun ei vaivautunut äijä edes pitämään mitään yhteyttä.

TOHTAANJÄRVI:

Mutsin sanan varassa minäkin olen, mutta minun isäni kuoli merionnettomuu...

AHVENLAMPI:

..paskat se mitään kuollut. Katsokaa tätä karttaa. Vuorenkylä kutsui minut keskustelemaan lapsuudenkylänsä sukuhistoriasta, vaikka kerroin etten minä mitään tiedä. Löi tonnin tilille, niin tulinkin yhtäkkiä asiantuntijaksi ja matkustin Hesaan.

PURNU:

Ei leikkaa vieläkään. Kylän nimi on sama kuin sukunimi. Ei se ole mitenkään harvinaista.

AHVENLAMPI:

(iskee etusormea voimakkaasti karttaan tunnetilassa. Lopuksi heittää kartan maahan)

Ei, ei ole, mutta se on, että tuossa on Vuorenkylä, tuossa Purnuvuori, tuo on Tohtaanjärvi ja tuo pieni tuossa on Ahvenlampi.

(kaikki istuvat. Hiljaisuus. Ottavat oluet ja juovat pitkään. Ahvenlampi jatkaa rauhallisemmin)

AHVENLAMPI:

Minä idiootti asun kaiken tuon keskelle, enkä ole tajunnut mitään. Se saatanan sukututkimus sotki ajatukseni.

PURNU:

Oliskohan sinua niin sanotusti kusetettu, semmoista on liikkeellä.

TOHTAANJÄRVI:

Se mies on ollut meidän kaikkien elämässä jokaisen syntymästä asti. Miksi ja miten?

PURNU:

Miksi ketään kiinnostaa kolmen isättömän pojan elämä?

AHVENLAMPI:

Minä en sano sitä ääneen, en sano, en sano.

TOHTAANJÄRVI:

Vuorenkylä, se meidän sukunimemme olisi pitänyt olla. Vai mitä veljet?

15.Kohtaus

(Tohtaanjärvi siirtyy hytistä ulkokannelle, missä sairaanhoitaja odottaa, katselevat merelle)

SAIRAANHOITAJA:

Neuvos jäi hyttiinsä nukkumaan.

Mitäs sinä olet kuin sähköiskun saanut, vieläkö se vankijuttu painaa mieltäsi.

TOHTAANJÄRVI:

Nyt painaa kaikki ja paljon... ei helvetti.

SAIRAANHOITAJA:

No kerro.

TOHTAANJÄRVI:

En voi. En kertakaikkiaan voi, mutta sen voin sanoa, että minun elämäni tulee muuttumaan täydellisesti. En vielä itsekään tiedä että miten, mutta huomenna kun aurinko nousee, niin moni asia on muuttunut.

SAIRAANHOITAJA:

Tarkoittaako se, että meidän yhteinen tulevaisuutemme laskee auringon kanssa horisonttiin.

TOHTAANJÄRVI:

Ei ei, minä en vaan tiedä kuka minä olen. Olenko tehnyt jotain väärin tai oikein, olenko rikas vai köyhä ja korviani myöten veloissa. Minä pelkään, etten kelpaa sinulle sitten enää.

SAIRAANHOITAJA:

Oletko tappanut jonkun?

VUORENKYLÄ:

(huudahtaa)

No en!

SAIRAANHOITAJA:

Sitten kelpaat.

TOHTAANJÄRVI:

(hetken hiljaisuus)

Olen aina ollut semmoinen insinöörityyppi. Varmistetaan, tuumaillaan, tutkitaan.. Nyt ei tutkita, nyt on sydämen vuoro puhua.

(polvistuu, nousee ylös ja laulavat kertosäkeet yhdessä)

MIEHEN SANA

(kuuntele demo)

Kuoro:

Siinä on

Hornetin jylinä taivaalla

Valmetin voima pellolla

Kirkon seinään naulata sen saa

Sen sanan että rakastaa

A1

Tässä on miehen käsi

Tartu siihen ja lähdetään

Tässä on miehen sana

Se toista ei itseään

Puolet elämästäsi

Tahdon ja puolet saat

Kun yhden ainoan sanan

Kanssani jaat

B1

Taa aa aa aahdon! ( täysillä)

Sen pitäisi kyllä riittää

Kumartaa ja kiittää ei tarvii

Sillä se tulee sydämestä

B2

Taa aa aa aahdon!

Se on kai se sana ainoo

Jolle mä pistän painoo

Sillä se tulee sydämestä

Kuoro:

Siinä on

Hornetin jylinä taivaalla

Valmetin voima pellolla

Kirkon seinään naulata sen saa

Sen sanan että rakastaa

A2

Tässä on miehen ääni

Kuule kuinka se huutaa sua

Tässä on miehen silmät

Voisitko rakastua

Tuutko mun elämääni

Kaikkea jakamaan

Yhdessä yksi sana

Me lausutaan

16.Kohtaus

(kuulutus, tyhja salonki, ihmiset tulevat ihmetellen, Kaitue sytyttää kynttilää)

Huomio !Kaikki laivan vieraita ja henkilökuntaa pyydetään saapumaan salonkiin.

MIELENGE:

(käyttää paperilappua)

Niin, hyvät ystävät. Vuorineuvos Vuorenkylä nukkui ikuiseen uneen juuri hetki sitten.

Vaikka neuvoksen persoona on, tai siis oli tunteita herättävä, niin hänessä oli kaksi puolta, kuten monissa muissakin ihmisissä on. Liikemiehenä hän oli juuri sellainen, mikä näkyi ulospäin. Yksityishenkilönä hänessä oli myös laskelmoiva ja hyväksi käyttäjän persoona. Ikääntyessään hän alkoi ymmärtää sen, mutta yrityksistään huolimatta ei enää päässyt omaksumastaan roolista eroon. Tämänkin muistopuheen hän kirjoitti itse ranskalaisilla viivoilla. Juristina en voi poiketa hänen määräyksestään, vaikka kertoisin mielelläni myös hänen toisesta persoonastaan, siitä johon olisin halunnut tutustunut lisää. Pieni hiljainen hetki. (hiljaisuus)

TOHTAANJÄRVI:

Anteeksi, mutta tähän on vaikea suhtautua, kun emme tiedä kuka tai mikä vuorineuvos oikeasti oli?

MIELENGE:

Ymmärrän kysymyksesi. Kerron hänen määräyksestään, että kyllä, hän oli teidän isänne. Nuorena miehenä hän matkusti ympäri Suomea tekemässä geologisia maaperätutkimuksia. Niiltä matkoilta hänelle jäi omien sanojensa mukaan kolmen pojan isyys, jonka hän hoiti kertasuoritteena äideille merkittävillä rahasummilla...

AHVENLAMPI:

Ajatella, eipä olisi millään uskonut siitä miehestä.

MIELENGE:

Samalla hän vaihdatti isolla rahalla myös lasten sukunimet ainoaksi muistoksi itsestään. Koska isyys ei ollut julkinen, ei hän käyttänyt omaa sukunimeään, vaan valitsi nimet satunnaisesti Vuorenkylän lähitienoilta.

AHVENLAMPI:

Tässä ollaan valehtelevan miehen sanan varassa.

MIELENGE:

Sinulla on edelleen suuri viha isääsi kohtaan. Kaikki on kuitenkin paperilla, lisäksi dna-näytteet ovat dokumentoituna ja asiakirjat kassakaapissa.

PURNU:

No, olihan meillä päivän verran isä. Onkos meitä veljeksiä vielä paljon lisää maailmalla.

MIELENGE:

Ei minun tietääkseni.

TOHTAANJÄRVI:

On tässä aika sekavat tunnelmat, ei oikein tiedä, että miten suhtautuisi.

MIELENGE:

Neuvos jätti kirjekuoren, joka on avattava kaikkien läsnä ollessa. Sen sisällöstä minulla ei ole tietoa, mutta kyllähän tässä tulee väkisinkin jossain vaiheessa myös taloudelliset seikat esiin.

PURNU:

Tässähän menee aikataulutus kuin Mussolinin junilla. Mistä se vuorine...isä...tiesi kuolevansa juuri tänään.

MIELENGE:

Ei hän tiennytkään. Olimme varautuneet kiertämään ympyrää pitkin itämerta niin kauan kun loppu tulee. Nyt kävi näin. Ehdotan että avaamme kirjekuoren illallisella tässä samassa paikassa klo 18.

(muut poistuvat Kaitue, Mielenge ja sairaanhoitaja jäävät salonkiin)

KAITUE:

Huh huh, toivottavasti se on nyt ohi. Tämä oli aika piinaavaa. Hermot meinasivat pettää.

SAIRAANHOITAJA:

Minulla ei ollut aavistustakaan mistään. Kidnapattiinko heidät oikeasti.

MIELENGE:

No sanotaan, että rimaa hipoen siinä mentiin. Neuvos piti huolen, että jos jäädään kiinni, niin lähtee itse linnaan mätänemään. Ai kauhea mitä huumoria, mutta semmoinen hän oli.

KAITUE:

Mahtaakohan veljekset ymmärtää vielä, että he ovat myös perillisiä.

MIELENGE:

Ukon juonista ei osaa sanoa, ennen kuin viimeinen kuori on avattu ja luettu.

KAITUE:

Vähän ihmetyttää kun ei noista veljeksistä kukaan tajunnut aikaisemmin, että neuvos on niiden isä.

SAIRAANHOITAJA:

Mutta nyt minä ymmärrän yhden asian paljon paremmin. Kyllä niillä taisi aavistus olla.

MIELENGE:

Miehet on semmoisia, ei ne tajua!

(Naiset yhdessä)

(kuuntele demo)

Miehet ei tiedä

Ne antaa naisen viedä

Ei naiset tyhmyyttä siedä dä dädäd dädädä

Naisethan elää joka solullaan

Naiset tietää kuinka hallitaan

Kuinka miehet liekaan laitetaan

17.Kohtaus

(Veljekset makailevat hytissä. Purnu katselee karttaa. Ahvenlampi juo olutta)

TOHTAANJÄRVI:

On sekava olo, en tiedä mitä ajattelisin. Pitäisikö olla iloinen vai surullinen vai petetty vai mitä?

AHVENLAMPI:

Äijä meni kuolemaan, minä olisin kertonut sille millaista on elää ilman isää. Yritti viimeisenä päivänä vielä ostaa sieluni rahalla.

PURNU:

Juu, sen hän kertoi kun et ollut paikalla. Piti sinua selkärankaisena. Minä luulen, että se oli testi, moni pieruverkkarinen kaurahousu ei olisi pystynyt kieltäytymään millistä.

TOHTAANJÄRVI:

Mitenkähän sen minun tohtorinväitöstyön nyt käy. Siinä taisi mennä apurahat ja kuukausipalkat kankkulan kaivoon.

PURNU:

No jäihän sinulle sisar hento valkoinen. Kuule, tohtoreita on joka oksalla, mutta kauniit sairaanhoitajat on kortilla. Taisi se iltarukous auttaa.

AHVENLAMPI:

Annoin minäkin puhelinnumeroni yhdelle pyryharakalle eilen Palacen baarissa. Ei taida typykkä tietää, että sulhaskandidaatti seilailee kansainvälisillä vesillä luxusjahdilla.

PURNU:

(ponkaisee yhtäkkiä ylös ja ääni nousee. Näyttää karttaa)

Ei veljet, ei ole totta, ei ole. Tulkaas katsomaan.

(Tohtaanjärvi ja Ahvenlampi katsovat karttaa ja räjähtävät nauramaan. Heittelevät yläfemmoja ja hihkuvat)

SAATAAKO TAIVAALTA KYYNELEITÄ

(kuuntele demo)

A1

Sataako taivaalta kyyneleitä

Sinäkö se siellä muistelet meitä

Suru suuri on suolaa ja pimeää

Mitä muuta mulle muistoksi jää

Mitä muuta kuin ikävää

A2

Taivas täynnä on eksyneitä

Vielä ei aurinko varjoja peitä

Ehkä me kuitenkin tavataan

pilven takana taivasta avataan

Täällä kuiskailen minä vaan

B

Sinä jätit minulle auringon

Sinä näytit millainen onni on

Sinä jäit muistoksi sydämeen.

Minä kuivaan viimeisen kyyneleen

Sen Poskelle eksyneen

C

Nyt taivas on peittynyt kyyneliin

Ja ikävä huokaa - niinpä niin

A3

Aamut kauniit olis kahdestaan

Taivasalla täällä yksin oon mä vaan

Sataa suuria kyyneleitä

Sinäkö siellä muistelet meitä

Teitä samoja kuitenkin kuljetaan

Kun me taas tavataan

18.Kohtaus

( Salongissa on katettu illallinen. Vuorineuvoksen kuva ja kynttilä ovat pikkupöydällä. Illallinen alkaa hiljaisuudessa)

KAITUE:

Virallinen muistojuhla on erikseen ilmoitettavana ajankohtana Helsingissä. Olette kaikki tervetulleita sinne, joten tämä on vain tällainen pieni muistelutilaisuus.

AHVENLAMPI:

No siinä ei kauan kestä. Meikäläisen isämuistot on äkkiä jaettu. Mitä siinä kirjekuoressa oli? Paljonka faija jätti maksettavaa?

MIELENGE:

Kuori on vielä avaamatta, mutta jos sopii, niin se voidaan tehdä nyt. Koska tätä kirjettä ei ole määrätty luettavaksi, niin ajattelin, että mitä jos me jokainen lukisimme vuorollamme pienen pätkän. Oletan että tässä käsitellään tunneasioita, jotka kuuluvat ehkä meille kaikille.

TOHTAANJÄRVI:

Tehdään sitten niin. Minä voin vaikka aloittaa, jos se sopii muille.

Hyvät perilliseni, niin, oletan teidän jo tietävän. Olen ollut huono isä, huono poikaystävä ja olisin ollut myös huono aviomies, jos en olisi ajoissa ymmärtänyt puutteita tunne-elämässäni. Olen manipuloinut ja käyttänyt hyväkseni ihmisiä. Olen myös hylännyt hauraimpia. Mukaan lukien äitinne. Luulin että niin saa tehdä jos on rikas. Sitä minä olin. Maksoin aina hyvän korvauksen niille joita satutin, mutta se vain pahentaa asiaa.

AHVENLAMPI:

Ensimmäiset järkevät sanat sen miehen suusta, tai siis kynästä. Annas minulle se kirje.

(jatkaa lukemista)

Siksi olen vanhoilla päivilläni nauttinut siitä kun minulle on sanottu vastaan. Kun on kielletty tytöttely tai käsketty pyyhkimään takapuoli seteleilläni. Testamenttini avataan hautajaisten jälkeen. Siitä on korjattu versio kassakaapissani. Siitä testamentista ei Silja Mielengelläkään ole ollut tietoa. Olkaa huoletta, teidän jokaisen nimi on siinä. Nimi, numero ja paljon nollia.

MIELENGE:

Annas minulle se paperi. Laitatko nyt omiasi vai lukeeko tässä niin. (Lukee mutisemalla)

..ja paljon nollia....

Tämä kirje sisältää vain tietoa ja pyyntöjä, ei yhtään määräystä.

Wintturi tuulivoimala eriytytetään Vuorentuuli Oy:stä. Vuorentuulen toimitusjohtajaksi nimitetään välittömästi liiketoimintajuristini Silja Mielenge. (Kohahdus, kuisketta) Wintturi voimalahankkeen kehittäjäksi nimitetään Kristian Tohtaanjärvi. Samalla kehitystyö olisi hänen tohtorinväitöksensä aihe. Valmistuttuaan hänet nimitetään yrityksen toimitusjohtajaksi, jos yhtiön hallitus niin päättää.

KAITUE:

No se oli viisas päätös. Tai siis ajatus, nämähän ovat vain neuvoksen toiveita. Jatkanko minä sitten lukemista, vai haluaako joku muu. (muut nyökkäävät jatkamaan.)

Heimo! (Ahvenlampi nousee seisomaan varautuneena) Sinä olet paska tyyppi, sinuun ei saa otetta ja sinä puhut mitä ajattelet. Liikemiehenä en arvosta sinua yhtään. Ihmisenä olet kaikkea sitä mitä minä en ollut. Luotettava, uskollinen ja köyhä. Sinuun ei saa otetta. Olet ollut yritykseni seurannassa jo parin vuoden ajan. Raporteissa on jatkuvasti toistunut se miten pidetty mies olet juuri sillä alueella mihin Wintturi on iskemässä kyntensä. Minulla ei ollut kykyä käännyttää sinua tuulivoimaan, mutta jos itse niin päätät, niin Kristian tarvitsisi juuri sinut kertomaan maakunnan asukkaille tuulivoiman eduista. Pyydän sinua harkitsemaan.

PURNU:

(laittaa käden Ahvenlammen harteille)

Yhdyn edelliseen puhujaan. Paska mikä paska. (Muut naurahtavat) Tämä taitaa koskea minua, voinko lukea silti (muut nyökkäävät)

Vesa, toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Sinua minä kadehdin. Sinulla on vaimo, koti, lapset. Juot vain sen minkä mies kestää, ja hoidat työsi. Koko ikäni haaveilin tuollaisesta elämästä ja muutamasta millistä tilillä. Nekin olisin antanut pois jos olisin saanut rakentaa suhteen omiin lapsenlapsiini. Nyt sinulla on mahdollisuus jatkaa opintoja tai muutta palmun alle. Sinulta en pyydä muuta kuin, että jätät lapsillesi sellaisen maapallon jota ahneet liikemiehet eivät ole kokonaan sotkeneet.

PURNU:

Tämä jatkuisi vielä, mutta luulen, että loput ei kuulu minun luettavakseni. Olisiko tässä vaiheessa mahdollisuus pitää pieni tauko, kun meillä veljeksillä olisi pieni ohjelmanumero.

(Purnu silmäilee kirjeen nopeasti loppuun ja vinkkaa silmää Ahvenlammelle. Naiset hämmentyvät, Veljekset menevät heidän eteensä ja laulavat ilman säestystä)

(kuuntele demo)

Naiset ei tiedä

Ne antaa miehen viedä

Ei miehet tyhmyyttä siedä dä dädäd dädädä

Miehethän elää joka solullaan

Miehet tietää kuinka hallitaan

Kuinka naiset liekaan laitetaan

(Purnu ja Ahvenlampi antaa poskipusut Mielengelle ja Kaituelle)

MIELENGE:

(iloisesti)

Hei pojat pojat mitäs tää nyt on. Sitä paitsi tuo on meidän laulu.

AHVENLAMPI:

Voi tytöt tytöt, niinhän sitä luulis.

(Purnu antaa kirjeen Mielengelle)

Luetko sinä vaikka loppuun. Tule sinä Annika tähän Siljan viereen.

MIELENGE:

Silja ja Annika. Minä olen pettynyt. Kun me suunnittelimme tätä tapaamista, niin te että vilkaisseetkaan karttaan. Ette vaikka kuinka yritin jättää sitä teidän eteenne eri tilanteissa...

(Yläkannelle ilmestyy Vuorenkylä mustassa kaavussa valkeat siivet selässä. Hän lukee pari lausetta päällekäin Mielengen kanssa, ja sitten Mielengen ääni katoaa.)

VUORENKYLÄ:

...minä olen pettynyt. Kun me suunnittelimme tätä tapaamista, niin te että vilkaisseetkaan karttaan. Ette vaikka kuinka yritin jättää sitä teidän eteenne eri tilanteissa. Jos olisitte edes vilkaisseet, niin sormeni olisi eksynyt kahden järven kohdalle. Silloin te olisitte ymmärtäneet. Kaiken sen minkä olen sanonut pojilleni, sanon myös teille, tytöt, tyttäreni Silja ja Katariina. Mielenge ja Kaitue. Mielenge ja Kaitue ovat ne järvet.

TOHTAANJÄRVI:

(tunnekuohun vallassa)

Joko se kirje loppui. (Vuorenkylä nyökkää) Jess jess, hän on mun, hän on mun, hän ei ole mun, hän ei ole mun siskoni. Kuka tämä nainen on, tai siis tarkoitan, mikä hänen sukunimensä on? (pysähtyy sairaanhoitajan luo ja antaa pitkän suudelman.)

SAIRAANHOITAJA:

No voi höpö sinun kanssasi. Tuotako sinä pelkäsit, minä olen kuule ihan tavallinen Karvinen ja minun isäni on ihan tavallinen upseeri. Kanuunakarviseksi häntä selän takana puhutellaan.

AHVENLAMPI:

(sanoo Kaituelle ja Mielengelle)

Pussaisin minäkin, mutta kukapa sitä nyt omaa siskoaan!

TUULISTEN NUMMIEN MIES

(kuuntele demo)

Tuulien varjossa hiljaa hukutaan

Kuollaan, eletään, siihen nukutaan

Tuuli vie kaiken

Kannella arkun henkäys sois

Kun s/minua kannetaan pois

Vuorenkylä: Olen tuulisten nummien mies

Olen tuulien tummien, pehmeiden huulien

Oon hän joka aina paremmin ties

Koskaan en oppinut kuuntelemaan

En anteeksi pyytämään

Anteeksi antamaan

Tuulen mua nyt kannetaan

Kuoro:

Hän on tuulisten nummien mies

Mies joka ties tuulien määrän

Rahaan rakkauden väärän

Synnytti sydän ja vei mennessään...

Sinä tuulisten nummien mies.. Itse valitsit ties...

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita