ITKUPILLI
Hyväntuulinen laulunäytelmä onnesta.
Veera ja Reino Koskinen ovat eläköityvä pariskunta. He asuvat
maatilallaan yhdessä poikansa ja miniänsä kanssa. Lapsenlapsi Roosa on
jätetty isovanhemmille hoitoon, kun nuoripari käy kylpylässä
virkistäytymässä. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee kunnes paikkakunnalle saapuu outo mies ja lapsi varastetaan.
Henkilöt:
1.Veera Koskinen, maatilan emäntä, eläkkeellä 2. Reino Koskinen
maatalousyrittäjä, eläkkeellä 3. Roosa, vauva,lapsenlapsi (nukke) 4.
Juuso Koskinen, poika 5. Anni, miniä 6. Liisa, naapuri 7. Mies
(Hulluhulkkonen)
1 .NÄYTÖS
Aloituskohtaus
(Tummaan pukuun pukeutunut mies ajaa polkupyörällä näyttämön
poikki. Tarakalla on nippu lehtiä. Keskellä hän horjahtaa ja pysähtyy.)
MIES
Kas kas, olipas siinä monttu. Herran palvelija meinasi kaatua,
mutta ei Herra anna langeta. Horjua voin elämän teillä, mutta enää en
suostu kaatumaan.
(Huomaa yleisön, nostaa lehteä kädessään)
Kas, täällähän on seurakuntalaisia sankoin joukoin. Jos ihan pikku mainoksen suotte niin käyttäisin tilaisuutta hyväkseni:
(Kehottaa yleisöä mukaan taputuksiin)
Ilosanomaa
(rytmikäs, käsien taputusta)
A1
Kylästä kylään
Talosta taloon
Kansan mä johdatan
Lumivalkeaan valoon
(tap tap tap…)
B1
Ilosanomaa
Ilosanomaa
Ostakaa lehti
Sen halvalla saa
(tap tap tap…)
B2
Ilosanomaa
Ilosanomaa
Valoa ilman
Katkaisijaa
ja verottajaa.. ( vinkkaa silmää)
( tap tap tap…)
A2
Sanasta sanaan
Valasta valaan
Lupasin kaikille
Kerran mä palaan
(tap tap tap…)
Ilosanomaa….
____________________
(Mies taluttaa pyörää, poistuu. Kohtauksen tarkoitus on alustaa miehen roolia ja lämmittää yleisö)
(Asunto, tupa josta on mh:n ovi ja ulko-ovi.
Kalle nukuttaa vaunuissa olevaa Roosaa. Hiipii tupaan. Vauva herää ja itkee. Reino palaa harmistuneena ja osoittaa yleisöä.)
REINO
Sshhh, nyt hiljaa siellä. Jos poika ei nuku päiväunia niin se on tietysti taas vaarin vika, saattepa nähdä.
(Palaa keittiöön. Veera saapuu)
VEERA
No, saitko sinä Roosan nukkumaan.
REINO
No mikä etten olisi saanut. Nuo vaan rapistelevat karkkipapereita
ja yskivät, vaikka hyvin tietävät millaista se pikkulapsen nukuttaminen
on.
VEERA
Juu juu, aina vika on jonkun muun. Sinulta on vaan taito
ruosteessa, et muista kuinka lapsia nukutetaan. Ajatteles, siitä on
kohta kolmekymmentä vuotta kun ensimmäistä kertaa opeteltiin tätä
hommaa.
REINO
(ottaa Veeraa vyötäröltä, pyöräyttää, ja antaa pusun)
Minä muistan kun harjoiteltiin ihan muita hommia kolmekymmentä vuotta sitten.
VEERA JA REINO
(Veera muka harmistuneena, hymyillen)
Koskis et
(Duetto,Hyväntuulisesti, kiusoitellen)
A
N:Jospa koskis et
M:Jospa Koskiset, siirtyisi makkariin
N: Niinpä niin, aina sama asia
Ei nainen ole soittorasia
M:Ei, ei ole ei, mutta kuule hei
Jospa Koskiset siirtyisi makkariin
N: Kuule Koskinen, koski kuohuu tiedän sen
Mutta minä en
B
N+M:
Kuin mummin aamumuroista
Syntyy pienistä puroista
Suuria koskia, koskisen kuohuja
Kun tahtoo kuunnella
Niin Koskinen on aina valmiina
N:(huokaisee, leikillisesti harmistuneena)
Niin Koskinen on aina valmiina
C:
N: Jospa koskis et
M: Kuule on Koskiset hormoonihiiriä
N: Nyt virtapiiriä pienemmälle
Tai naiselle tälle tulee oikosulku.. (muuttuu puheeksi)
________________________
REINO
No vielä on Koskisen rouvassa kipinää. Vaikka kyllähän minäkin ennen, muistatko kun yhtenäkin yönä ainakin kolme kertaa.
VEERA
Nyt menee herra Koskiselta yöt ja kuukaudet sekaisin. Ensin oli
tyyntä myrskyn edellä, ja sitten se myrskyrintama menikin jo ohi. Sen
kyllä myönnän, että kun intistä tulit lomille, niin vessareissuakaan ei
saanut rauhassa tehdä.
REINO
Juu, minuahan puhuteltiinkin Kainuun prikaatissa norsupyssykoskisena. Tiedät varmaan mistä semmoinen nimitys tulee.
VEERA
Toki tiedän. Joka kuti huti!
REINO
No no rouva! Tämän romanttisen luonteeni takia minä sen nimen sain.
Hain kerran ylimääräistä vapaata ja perusteluksi laitoin isoilla
kirjaimilla, että ikävä!
Komppanian päällikkö vastasi minulle, että Koskinen voi pitää
ikävästä kärsivän lomapistoolinsa kotelossa, niin se kasvaa siellä kasarmioloissa viikossa
norsupyssyksi. Sen jälkeen minulla ei muuta nimeä ollutkaan.
(Varusmies Kalle Koskinen nuorena. Takauma nuoruudesta. Veera ja Reino jäävät katsomaan, tanssivat)
REINO
(nuorena varusmiehenä, Juuson näyttelijä esittää tämän roolin)
Ikävä
A1
elämä on lahja, jotain suurempaa
elämästä kauniin vain elämällä saa
elämä on luonto, kosket kuohuvat
taikka hento kuiskaus jossa tuulet puhuvat
A2
elämä on tuuli se puita huojuttaa
myrsky jonka alle maailma hajoaa
elämä on tyyni jota lämpö hyväilee
elämä on rakkautta kun sade ropisee
B
ikävä on sinne mitä ikinä ei saa
ikävä on sitä mitä mieli haluaa
elämä on kauneus, katse ihmisen
elämä on tanssi askelissa rakkauden
A3
kaiken minkä tahdon, se lainassa on vaan
elän tämän hetken, kaikki jotka saan
kaikki mihin uskon, se mulle annetaan
kaikki mulla on, jos puolet edes siitä saan
B
ikävä on sinne mitä ikinä ei saa
ikävä on sitä mitä mieli haluaa
elämä on kauneus, katse ihmisen
elämä on tanssi askelissa rakkauden
C
elämä on kaikki mikä otetaan, mikä annetaan
kaikki, aivan kaikki elämää on vaan
B
ikävä on sinne mitä ikinä ei saa
ikävä on sitä mitä mieli haluaa
elämä on kauneus, katse ihmisen
elämä on tanssi askelissa rakkauden
_________________________
(nykyhetki)
VEERA
Oli se vaan kiva, että nuoriso uskoi Roosan meidän hoitoon.
REINO
No miksipä eivät olisi uskoneet. Ollaan varmaan siihen hommaan
luotettavimmat ihmiset mitä tuntevat. Tiedätkö mummi kaksi asiaa jotka
ovat lapsenlapsissa parasta.
VEERA
No ainakin Roosasta voin luetella heti vaikka kymmenen.
REINO
Juu mutta noin niinkuin yleisellä tasolla, niin toinen on se kun lapsenlapsi tulee hoitoon, ja toinen on se kun se lähtee pois.
VEERA
Niin, eihän sitä Roosaa voi kukaan omia. Välillä pitää antaa pois.
(tauko)
Ajatteles, että siellä kylpylässä se nuori pari elää nyt ihan
samanlaista aikaa nyt, kuin me silloin joskus. Voi sentään, se meidän
pikku enkeli on nyt aikuinen mies.
REINO
( selailee sanomalehteä)
Jos isäänsä on tullut, niin siellä se enkeli laittaa nyt kylpylän joustinpatjat lujille.
VEERA
Höpö höpö, sinulla on suuret jutut ja pienet, sanonko mitkä.
Onneksi Juusosta saatiin kasvatettua kunnon mies, vaikka isänsä onkin
tuommoinen satusetä.
REINO
(Selailee sanomalehteä)
Se Hulluhulkkonen on näköjään päästetty vapaaksi.
VEERA
Kuka on Hulluhulkkonen?
REINO
No se joka kuljeskeli koulun nurkilla silloin kun Juuso kävi viimeistä luokkaa. Siitähän huhuttiin vaikka mitä.
VEERA
Jaa meidän Juusosta?
REINO
No eikun siitä Hulluhulkkosesta. Väitettiin, että se houkutteli
lapsia autoonsa ja vaikka mitä hirveyksiä. Tosin ei sitä vissiinkään
kiinni saatu oikein mistään. Varkauksista se taisi linnatuomio silloin
saada. Pitkä on ollut syntilista, kun näin monta vuotta on vedellä ja
leivällä ollut.
VEERA
Ai kamala, kyllä semmoiset lapsen ahdistelijat saisi pitää lukkojen takana lopun ikäänsä.
Muistitko sinä muuten ostaa patterit Roosan itkuhälyttimeen?
REINO
(laittaa käden otsalle ja päästää valkoisen valheen, Veera ei huomaa)
Juu, homma hoidettu.
Ja nyt tämä satusetä lähtee vaihtamaan ruohonleikkurin öljyt. Katso
sinä Roosan perään. Laitoin lapselle lakanan peitoksi, kun se huopa on
liian kuuma tämmöisellä ilmalla. Äläkä työnnä heti tuttia suuhun jos
vähän kitisee, ja …
VEERA
… ja vaarilta on unohtunut, että minä olen paitsi mummi niin myös
äiti. Juuso on elävänä aikuisiksi asti saatu, niin että enköhän minä
Roosankin kanssa pärjää. Tulen sitten kysymään jos omat taitoni
loppuvat.
(Reino lähtee ulos ja Veera siirtyy Roosan vaunujen viereen.
Katsoo yleisöön, nostaa sormen ja sanoo sshhhh…Katselee rakastuneesti
nukkuvaa lasta. Laittaa itkuhälyttimen näkyvästi esiliinan taskuun ja
kuiskaa:)
VEERA
Mummi käy rantasaunalla nopsasti hakemassa kutimet, kun Liisa-täti
tulee kohta hakemaan villasukkiaan, ja ne on vielä päättelemättä. Nuku
sinä lapsi rakas sen aikaa. Soitat, jos tulee jotain asiaa. (Näyttää
hälytinta)
Hiljaisuus
A1
Hiljaisuuden jälkeen tulee toinen hiljaisuus
Samanlainen muuten mutta parempi ja uus
Hiljaisuus on sitä mitä äänen jälkeen jää
Sitä ei voi kuulla, eikä hiljaisuutta nää
A2
Jos hiljaisuus on sitä ettei kuule mitään
Niin joskus minä mietin miksi pitäisikään
Sukeltaa vain syvemmälle kuiskausten taa
Ja äänivallin murtaa jos enää uskaltaa
B
Hiljaisuus
Ollaan vaan ja kuunnellaan
Hiljaisuus
Saapuu sammutetuin lyhdyin ajallaan
Hiljaisuus
Ei se lähde minnekään
Hiljaisuus
Ei elämässä eksy, etsii itseään
A3
Hiljaisuus ei koskaan mitään pahaa kelleen tee
Se tulee kyllä ajallaan ja hiljaa huokaisee
Hiljaisuus ei osaa ketään sanoin satuttaa
Villimmänkin vihan se hymyilemään saa
______________________
2.Kohtaus
(Hotellihuoneen ovi aukeaa. Anni ja Juuso astuvat kylpytakeissa hotellihuoneeseen)
ANNI
Ai että oli ihanaa. Minä olin porealtaassa ainakin puoli tuntia yhtä soittoa ja ihmettelin elämän ihanuutta.
JUUSO
Jep sama täällä. Sitä vaan odottelee, että kohta itku alkaa ja
sitten pitää taas mennä. Ja kun se ei ala, niin tulee ihan epätodellinen
olo. Ihan kuin olis rosvoretkellä. Kenelle sinä nyt soitat?
ANNI
Unohdin sanoa Veeramummille, että se peppurasva on yökäyttöön ja
päivällä laitetaan talkkia. Nopeasti vaan pirautan, en jää juoruamaan.
JUUSO
Puhelin pois! Laita se pois nyt, taikka minä upotan sen
peppurasvapurkkiin kun päästään kotiin. Kyllä se mummi osaa lasta
hoitaa. Tules vaikka katsomaan minun peppuani, hyvin on talkit
pöllytetty.
ANNI
Niin mutta kun mulla on niin kova ikävä, mä olen huono äiti. Mä
jätin avuttoman lapseni kahden vanhuksen huostaan ja lähdin itse
kylpylään.
JUUSO
Vanhuksen? Kuule, jos minä yhtään Reinovaaria tunnen, niin se
miettii parhaillaan sun anoppis selkään kiipeämistä. Siinä sulle on
vanhusta. Ei olis iso ihme jos Roosa saisi itseään nuoremman tädin
itselleen. Että semmosia vanhuksia ne on.
ANNI
Niin mutta silti.
JUUSO
Niin mutta silti olis kiva jos keskittäisit hoivaamisviettisi yhteen lapsensa hyljänneeseen isään.
ANNI
Sinä et ymmärrä miten kamalaa on olla erossa omasta lapsestaan.
JUUSO
Oho! Ennen en osannut ladata tiskikoneita oikein ja puristaa hammastahnatuubia. Nyt minulta vietiin isyyskin.
ANNI
Ei ei, en minä sitä tarkoittanut, anteeksi. Varmaan vielä jotkut äitihormoonit hyrrää…
JUUSO
Sama täällä, isähormoonit hyrrää mahdottomasti. Tehdään Roosalle pikkuveli, niin olis molemmille oma ikävöinnin kohde
ANNI
Nytkö jo!
JUUSO
No kellohan on yli puolen päivän, eihän tämä niin aikaista ole.
ANNI
Heheh. Tajusit kyllä mitä tarkoitin.
JUUSO
Tajusin kyllä, mutta eihän niitä lapsia nappia painamalla tule.
Ensin pitää harjoitella. Olen tässä vähän toisella silmällä tähystellyt,
että rouva olis aika herkullinen harjoitusvastustaja.
(Juuso laulaa)
Namipala
A1
Katsoo saa ei koskettaa
Hiukan se mua meinaa harmittaa
Tai no jaa
Itseään se kuljettaa
Tietää varmaan minne mennä saa
Uskaltaa
Tietää hän
Enemmän
Elämästä selviän
B
Nyt siis mä en ala
Hän on namipala
Hän on kaikki mitä nään
Oikee makupala
Lemmenvala vannotaan, koska vaan, (tosta vaan)
A2
Hän ei ole mikä lie
Jalat alta multa kun hän vie
Liukas tie
Toiset häntä katselkoon
Itsestäni aika varma oon
niin mä oon
Rakastun
Hullaannun
Hän on ihan pian mun
B
Nyt siis mä….
C
Nyt kun mietin tätä
Hän ei mua jätä
Kaksin ollaan enemmän
Hän on osa elämää
Mun luo hän aina jää
__________________
3.Kohtaus
(Tupa. Reino tulee ovesta.)
REINO
Voihan itkupillit, meinasi unohtua jo toisen kerran sen härvelin patterit.
ROOSA
(alkaa itkeä makuuhuoneessa)
REINO
No nyt se tyttö heräsi. Veera! Tyttö ikävöi mummia. Veera kuuletko
sinä? No voi itku, ei näy mummia. Luulee tietysti, että itkupilli on
kunnossa. Mihinkähän se mummi meni käymään. Ei tätä lasta passaa tänne
yksinkään jättää.
Läheppäs Roosa vaarin kanssa käymään navetalla. Minulla on siellä
ihan tuliteriä paristoja, niin saadaan sinun itkupillisi kuntoon.
(Reino työntää vaunut ulos. Veera palaa kutimien kanssa. Puuhastelee tuvassa.)
VEERA
Hyvinpä tuntuu Roosalle uni maittavan.
(Menee makuuhuoneeseen)
VEERA
Missä se lapsi on? Roosa, missä mummin silmäterä.
(Hätääntyy, kiertää asuntoa. Pysähtyy tupaan)
VEERA
Herra isä! Hulluhulkkonen!!!
Hulluhulkkonen on vienyt meidän pikkulapsen. Minä juoksen sen perään.
(Ottaa leipälapion tms, huutaa pihalla nimiä, ääni katoaa..)
REINO
(Työntää vaunut sisään)
No niin, nyt on Roosan itkupillissä virtaa niin, että sillä vaikka Valmetin käynnistäisi.
REINO
(Työntää Roosan makuuhuoneeseen. Mutisee itsekseen.)
Pitkäänpä se mummi rantasaunalla viipyy. Nuku sinä siinä kaikessa
rauhassa, mummilla on se itkupillin toinen pää, niin voitte sillä sitten
chattailla. Vaari menee jatkamaan navetalle hommia.
(Kääntyy vielä takaisin, laulaa ensin Roosalle ja sitten yleisölle)
Onni
A1
Onni on niin pieni
Se missä lymyilee
Se vain muuttaa sinun sydämees
Ja hiljaa hymyilee
Sinä haet jotain suurta
Jotain aivan mahtavaa
Ja onnea sun etsimises naurattaa
Bridge
Onni on kuin linnunmaito
Onni on omenapuu
Onni on oppimisen taito
Kultavaunuilla ei se koskaan tuu
B
Onni on oikeus olla vaan
Onni on täysi vaikka olis puolillaan
Onni on ihmiset
Rakkaudet ja kyynelet
Sekin mitä huomaa et
Muistoissa se onneen lasketaan
A2
Onni on niin pieni
Se mahtuu sydämeen
Siellä se vain hiljaa hyräilee
Ja nauraa itselleen
Milloin onni oikein saapuu
Toivot jotain suurempaa
Ja onni vain sun sydäntäsi nakertaa
_____________________
REINO
Voi Roosa kun tietäisit millaisen onnen sinä olet mummille ja vaarille saanut aikaiseksi.
(Poistuu, palaa pari askelta takaisin ja sanoo yleisölle: sshhhh!)
LIISA
(Tulee heti kun Reino on kadonnut. Koputtaa, astuu sisään)
Huhuu, onko talossa ketään?
(Istuu, makuuhuoneesta kuuluu itkua. Koputtaa ovelle ja astuu sisään.)
LIISA
No mutta kuka se täällä. Oletko sinä nyt sitten se pikku
Roosa? Voi miten olet söpö. Ei se mummi suotta ole kehunut.
Mummi on varmaan rantasaunalla, kun sinnehän ne kutimet taisivat viimeksi jäädä, mennäänkö kurkkaamaan.
(Lepertelee, työntää vaunut)
REINO
(Tulee heti kun Liisa on kadonnut näkyvistä. Käy pikaisesti tuvassa)
Hiljaista on! Antaapa tytön nukkua. Vaari menee jatkamaan hommia. Jaa niin, se puhelin piti laittaa lataukseen.
(Jättää puhelimen.)
4.Kohtaus
(Veera kävelee tiellä hätääntyneenä. Soittaa kännykällä Reinolle, joka ei vastaa. Soittaa hätänumeroon)
VEERA
-Veera Koskinen päivää. Meidän Roosa on kadonnut ja Hulluhulkkonen on vapaana, miksi semmoiset saa…
-No siitä oli tämän aamun lehdessä.
-18 tällä viikolla. Maanantaina tulee yhdeksäntoista täyteen.
-no ei ole ajokorttia…
-Täysi-ikäinen? No ei varmasti ole, viikoissahan tuon ikäiset lasketaan…niin lapsi niin…
-viisitoista minuuttia ainakin, ellei enemmänkin…
-kaksi vuorokautta, ei voi olla totta…
-mistä minä sitä nyt enää etsisin. Mieskään ei vastaa…
(sulkee puhelimen)
(Veera murheellisena)
Yhden hengen elämä
A1
Kaikki mun voimat on tässä
Enempää ei musta irti saa
Heikkojen puolella oon elämässä
Vaan nyt altani katoaa maa
A2
Viimeiset voimat kun antaa
Ja tahtoni auttaa vaikka ois
Rakkaus ei yksin voi kantaa
Suljen silmät ja pyyhin kaiken pois
B
Mä oon tullut,
mä oon tullut tieni päähän yksin oon
Älä pyydä enää mitään
Älä usko kohtaloon
Mä tein kaiken
Mä tein kaiken ja vähän enemmän
Nyt en jaksa enää
Sain vain yhden hengen elämän
A2
Pyydä en paljoo, en muuta
Kun vain hetken hiljaa olla saan
Aurinko nousee päin uutta
Jos se saapuis mut pelastamaan
Viimeiset voimat kun antaa
Ja tahtoni auttaa vaikka ois
Rakkaus ei yksin voi kantaa
Suljen silmät ja pyyhin kaiken pois
B2
Mä oon tullut
Mä oon tullut tieni päähän, yksin jäin
Ennen säälin aina muita
Nyt vain enää itseäin
Mä tein kaiken mitä pystyin
Ja vähän enemmän
Nyt en jaksa heikko
Sain vain ehdin hengen elämän
________________________
(Reino saapuu paikalle)
REINO
Mikä mahdoton älämölö täällä oikein on. Kenen kanssa se mummi
täällä oikein painii, minä jo mietin että pitääkö poliisi soittaa
paikalle.
VEERA
(itkuisena)
No niiden kanssahan minä justiinsa täällä tappelen. Eivät suostu
tulemaan, vaikka kuinka niitä rukoilin. Kaksi päivää pitää kuulemma
odottaa.
REINO
Internettiaikakaudella poliisikin pitää tilata etukäteen, se kun on
semmoinen tilauspoliisi. Mutta mihin tässä nyt poliisia tarvitaan.
VEERA
No etkö muka tiedä, että Hulluhulkkonen on varastanut meidän Roosan.(Purskahtaa itkuun)
REINO
Mitä sinä sanoit? Siellähän se Roosa nukkua nöpsöttää makuuhuoneen
puolella. Juuri kävin kuulostelemassa, ja hiljaista oli. Onko sinulla
se itkupilli mukana.
VEERA
Sinä ja sinun pillis. Sanoit laittaneeksi uudet patterit, mutta ei tässä ole henkäystäkään. Katso itse.
REINO
(tutkii hälytintä)
Jaa pitääkö tähänkin olla omat patterit, minä ajattelin että siihen
Roosan laitteeseen vaan, kun sieltähän sitä itkua maailmalle
lähetetään, vaikka meillä se taitaa kyllä olla niin päin että mummi
itkee ja lapsi vahtii.
VEERA
No olen saattanutkin itkeä, mutta sillä ei nyt ole merkitystä, kun lapsi on varastettu.
REINO
Lähetäänpä nyt ihan ensimmäiseksi katsomaan sinne kammarin puolelle, eiköhän se Roosa siellä kuorsaa niin että piironki tärisee.
(Tekevät lähtöä kun Veera haluaa vielä keskustella)
VEERA
Kuule Reino!
REINO
(puhuu hälyttimeen)
No haloo, täällä ollaan edelleen.
VEERA
Ei kun nyt ihan oikeesti.
Muistatko silloin kun oltiin siellä Takaluhdassa risusavotassa.
REINO
Siitähän täytyy olla kohta kolmekymmentä vuotta.
VEERA
Valmetin takarengas upposi semmoiseen lutakkoon, ja jäi siihen
pyörimään tyhjää. Sinä kiroilit, mutta viritit kuitenkin vinssin, ja
siitähän katkesi tietysti sitten ketju. Jouduttiin kävelemään kotiin, ja
Valmetti jäi sinne ottamaan mutakylpyä.
REINO
No sen kyllä muistan lopun ikääni. Ensin kaikki oli pelkkää
aurinkoa, ja yhtäkkiä oltiin reisiä myöten suossa ja traktori jumissa.
VEERA
Heti seuraavana maanantaina sinä kävit kyliltä ostamassa semmoisen ketjun joka kestäisi vaikka Hannibalin norsulauman.
REINO
Aivan! Ja Valmettihan nousi.
VEERA
Nousi, nousi, enhän minä sitä!
REINO
No mitä sitten, nyt en oikein saa kiinni ajatuksenjuoksustasi.
VEERA
Nyt on semmoinen tunne, että minä olen tämän ketjun heikoin lenkki. Pelottaa että kuinka tässä käy.
REINO
Äläs nyt, yhdessä me se Valmettikin sieltä saatiin ylös, vaikka
siinä jokunen päivä menikin. Kyllä kaikki selviää, jos tässä nyt
ylipäätään on mitään selvitettävää
(Halaus)
( Takauma. Annin ja Juuson esittäjät ovat Veera ja Reino nuorina.
Suo, asentavat ketjuja, kinastelevat, ärhentelevät, nuori Veera suuttuu,
pahoittaa mielensä. [Annin esittäjä laulaa])
Heikoin lenkki
A1
Minä olen elämäni heikoin lenkki
Sinä siirtäisit vaikka vuoret
Olet väsyneen kulkijan levähdyspenkki
Minä hauras kuin simpukankuoret
B1
Elämäni heikoin lenkki on tässä
Tässä missä mä oon
Mitään, en mitään niin tahdo elämässä
Kuin päästä sun kainaloon
B2
Elämäni vahvin auttaja kuule
Kuuntele kuitenkin
Ketään, en ketään niin vahvaksi luule
Kuin sinua rakkahin
A2
Minä olen niityllä huojuva heinä
Olen joella keinuva kaarna
Sinuun nojaan, olet vahva kuin seinä
Äänes on mulle sunnuntaisaarna
_____________________
VEERA
Nyt sytytti! Soitetaan radioon, sieltä ne hälyttävät ihmiset etsimään.
REINO
Jos ei nyt kuitenkaan, ainakaan vielä. Käydään vaikka ensin katsomassa, ettei tyttö olisi omia aikojaan palannut ko..
VEERA
Omia aikojaan! Neljän kuukauden ikäinen tyttö ajelee vaunuillaan ihan vaan omia aikojaan. Voi herran pieksut, sanon minä! Puhelin kouraan Koskinen ja soitat sinne radio Hyökyaaltoon tällä sekunnilla.
REINO
Tai jos sinä, kun olet osaavampi ihminen. (katsoo Veeraa silmiin) Niin, tai jos minä sittenkin...
5. Kohtaus
(Yli-innokas paikallisradiotoimittaja Teijo Tuulensuu on äänessä, kun suoraan lähetykseen tulee puhelu. Kohtaus joko niin että Veera ja Reino esiintyvät, tai TT esiintyy studiossa)
TUULENSUU
Radio Hyökyaallot rynnistää korviinne taajuudella 83,11 megalörtsyä ja mustavalkovastaanottimissa ääneni pitäisi hukkua lähes kuulumattomiin. Minä olen lempitoimittajanne Teijo Tuulensuu. Jahas, ja meillähän näyttääkin olevan jo ensimmäinen puhelu tulossa, Ken siellä?
REINO
Ei ole Ken, vaan Reino, Koskinen Reino. Tuota, meiltä on Roosa hukassa.
TUULENSUU
Nauhat löysällä ja ruusu hukassa, juu juu sitä on liikkeellä, oletkos Reino morsiamiin menossa? Minulta oli kerran maanantaipäivä kateissa, mutta se on ihan toinen tarina. Milläs pelillä se Ruusu on mahtanut lähteä ja milloin?
REINO
Vaunuilla, puolisen tuntia sitten. Tai ei se ihan varma ole, mutta kun tuo meidän emäntä on niin tuli pers... perjantaina lähti... eli siis tänään vai onkos se jo tänään, menee tässä päivätkin ihan sekaisin, siis sikäli kun nyt on ylipäätän lähtenyt.
TUULENSUU
Että tämmöisillä tuntomerkeillä tällä kertaa. Jos tästä nyt pitäisi etsintäkuulutus kasata niin kävisikö tämmöinen: Rollaattori-Roosa on ehkä kadonnut puoli tuntia sitten. Kaikkia tuulikaapissa kävijöitä kehoitetaan varovaisuuteen, ettei mummu jää jalkoihin pakomatkan edetessä. Pyydetään palauttamaan pientä korvausta vastaan. Vaihto toimivaan pölynimuriin myös mahdollinen.
REINO
Ei, kun Roosa on lapsi! Varastettu lapsi, puoli tuntia sitten meiltä kotoa. Vaunut meni siinä mukana, hyvät kärryt, niissä on jarrukin molemmissa pyörissä. Ollaan juuri matkalla katsomaan, että pitävätkö nämä tiedot paikkansa.
TUULENSUU
No nythän asia mutkistuu kun se pitkästyy. Lapsenryöstö on vakava asia, mutta kun paino on sanalla ehkä, niin pitäisikö nyt kuitenkin ensin tarkastaa tilanne...
(Veera nappaa puhelimen Reinolta. Menettää totaalisesti malttinsa. Huutaa)
VEERA
Nyt sinä saatanan Tuulenhuuhtoma lopetat sen leikkimisen siellä, ja hälytät kaikki mahdolliset ja mahdottomat ihmiset etsimään meidän Roosaa. Tuntomerkit tulee tässä: lapsi, niin pieni, ettei puhu, ei kävele eikä edes laula, mutta piereskelee vaikka Porilaisten marssin takaperin, kun sille päälle sattuu...
TUULENSUU
...just just, no sieltä se tulikin etsintäkuulutus ihan pyytämättä. Tämän perusteella emme voi radioasemana vielä paljon tehdä, mutta tokihan jokainen kuulija tekee omat johtopäätöksensä.
(Reino on ottanut puhelimen pois Veeralta)
REINO
Haloo, juu tuota semmoista vielä, että musiikkitoivomuksena minulla olisi Vöyrin marssi Puolustusvoimien soittokunnan levytyksenä vuodelta -73.
TUULENSUU
...että semmoista vielä tähän kaupantekijäisiksi. No nyt on kuitenkin mainostajillamme asiaa.
(laittaa mainosnauhoituksen soimaan)
MAINOS
Uusi Ilosanomat on nyt ilmestynyt. Lehti on saatavissa hyvin varustetuista grillikioskeista tai suoraan jälleenmyyjiltä. Ilosanomat on iloinen sanoma murheen murtamille!
(Mainoksen taustalla soi Ilosanomaa laulu. "Etsimme, löydämme" laulun aikana joukko ihmisiä pukee päälleen huomioliivejä ja valmistautuvat etsimään Roosaa. Joukkokohtaus, tanssi? Veera ja Reino lähtevät kävelemään kotiinpäin. Mies ilmestyy mutkan takaa pyörää taluttaen, mutta eivät huomaa toisiaan. Istahtaa kivelle, pyyhkii hikeä, katsoo taivaalle)
Etsimme, löydämme
Lapsi on kaunis ja koskematon
Enkelin suudelma otsalla on
Lapseen ei kukaan koskea saa
Lasta saa vain rakastaa
Vain lasta saa..
Niin paljon rakastaa...
B
Luuletko että meiltä karkaat
Etsimme, löydämme lapsivarkaat
Etsimme löydämme kellarin loukosta
Etsimme löydämme väkijoukosta
Etsimme metsistä, järviltä, soilta
Etsimme pihoilta, markkinoilta
Ja kun lopulta löydämme
Pöydän me sinulla pyyhimme
Ja kesäpäivän ratoksi
Kunnantalolle kynnysmatoksi
Sut levitetään...
----------------------------------
MIES
Herra, millaiseen paikkaan olet lähettilääsi laittanut. Jos en
tietäisi, että kuulet jokaisen sanani niin sanoisin, että nyt ollaan
Jumalan selän takana. Nöyränä palvelijanasi pyydän, että jos et suostu
selkääsi kääntämään, niin laita edes hetkeksi silmät kiinni.
(Kaivaa taskumatin esiin, ja ottaa huikan)
MIES
Kiitos, silmät voi avata.
Lieventävänä asianhaarana muistuttaisin lähtökohdistani. Tämähän on
nyt semmoista laineen liplatusta aikaisempaan elämääni. Kuten
varmaankin muistat, niin silloin olikin välillä melkoisia vaahtopäitä.
Miehistä janoisin
A:
Kesä alkaa kuudelta
Tunnut vähän uudelta
Bossi vai Chaneli
Omppu ja kaneli, mitä niitä on
Oot uskomaton
Mitä minä sulle sanoisin
Minä miehistä janoisin
B:
Eletään - niinkuin elopellossa
Pidetään - kesäaika kellossa
Eletään - niinkuin Ellun kanat
Avataan - kaikki juomahanat
Otetaan - kun meiltä loppuu sanat
Mitä muuta mä mulle sanoisin
Minä kaikista janoisin
A:
Kun suvivirsi raikaa
On kesän verran aikaa
Lähetänkö faxin
Herran kanssa kaksin, kesä meidän on
Oot uskomaton
Mitä muuta Mä sulle sanoisin
Minä miehistä janoisin
C
Sinä olet suuri, vähän yli kaiken
Taskumatin kanssa seurustella sais en
Kesä janottaa, kun löytäis vielä naisen
Sitä minä sulle sanoisin
Minä miehistä janoisin
2.Näytös
Mies taluttaa pyörää metsätiellä. Pysähtyy. Katsoo ylös.)
MIES
Silmät kiinni
(Ottaa huikan)
Saa avata.
Sanopas vielä semmoinen asia, että mistä me saisimme minulle
naisen. Niin, siis nyt en tarkoita semmoista joiden kanssa rakkaus on
hoidettu tilisiirrolla, vaan ihan oikeaa naista, semmoista
pullantuoksuista.
Sinä kun näet sieltä ylhäältä suurempia kokonaisuuksia, niin
pistäppä merkille, jos siellä sattuisi kiikariin joku sopiva. Minä
tähystelen täältä maan perspektiivistä.
(Menee näyttämön etureunaan, ja katse kiertää yleisössä)
Maapallon yksinäisin
A1
Olisikohan maapallon pohjoislaidalla
Muuta yksinäistä aamutoimissa
Roiskeläppäpizzaa paistan uunissa
Jämäpalat vedän päivemmällä duunissa
A2
Olisikohan tinderissä tunnepuolella
Sellaiset osaa ulkoo pari haikua
Yrttivaahtokylpyyn yksin sukeltais
Sellaiselta varmaan hyvän selänpesun sais
C
Yksinkö mä tallon
Läpi maapallon
Kuuleeko kukaan
Kuka lähtis mukaan
B1
Onko maapallon pohjoislaidalla
Ketään joka tahtois minut tavata
Oon sisäsiisti pikkuvikainen
Oon nopee, mä en häpee olla
Töistä likainen…
B2
…nähtäis maapallon ylänurkassa
Mul on pitoa kuin jenkkipurkassa
Oon sisäsiisti pikkuvikainen
Oon vapaa, mä en tapaa olla
Äkkipikainen… enkä mieleltäni likainen
A3
Oliskohan maapallon takareunalla
Papiljottipäistä aamutakissa
Mulle siis kelpaa nainen au naturell
Kun mä itsekään en ole mikään Wilhelm Tell
___________________
(Mies taluttaa polkupyörää. Tapaa tiellä Veeran ja Reinon)
MIES
(Kohteliaasti)
Päivää. Onkohan tämän tien varrella taloja?
REINO
Kyllä ainakin varttitunti sitten oli, kun minä kotoa lähdin. Sitten
on vielä Kolehmaisen talo siellä taaempana, mutta sinne on tapana
kulkea pikitien kautta.
MIES
Aivan, aivan. Minä olen tässä Herran lähettiläänä kuljettamassa ilosanomaa. Olisko teillä hetki aik…
VEERA
Nyt ei ole aikaa ilosanomille ja suruviesteille vielä vähemmän. Meillä on käynyt varas, ja semmoista tässä jahdataan.
MIES
Voi kauhistus! Onko kyseessä mittavat vahingot?
REINO
Alle metriin se jää. Tämä meidän rouva on sitä mieltä, että lapsi
on lähtenyt pesuveden mukana, vaikka minulla on kyllä vahvasti eriävä
näkemys.
MIES
No sopiiko, että liityn seuraan, ja jos ilmenee, että apujoukkoja
tarvitaan, niin olen luonnollisesti käytettävissä. Sallikaa lasten tulla
tyköni, kuten sanassa sanotaan…
VEERA
Saattaa tässä olla apu tarpeen.
VEERA
(Kuiskaa Reinolle)
Siinä on herrasmies, ottaisit mallia.
REINO
No minäpä lähden heti sananjulistukseen. Täytyy vaan rasvata pyörän kettingit ja silittää nailonpaita.
(Veera katsoo vihaisena Reinoa)
((Saapuvat pihalle, Veera ja Reino etsivät Roosaa)
REINO
Nyt on hätätilanne. Jos vieras lähtisi polkemaan Kolehmaiseen päin.
Jatkatte vaan tästä suoraan. Jos siellä on talon väkeä paikalla, niin
pyydätte mukaan etsintään.
VEERA
Kolehmaisilla on sydän paikallaan. Ne auttaa kyllä ilman muuta. Jos
siellä ei ole ketään kotona, niin sitten jatkatte siitä pikitielle ja
käännytte oikealle, niin hetken päästä tulette samaan risteykseen mistä
käännyitte tänne meille.
MIES
Onko mitään tuntomerkkejä?
REINO
Puoli metriä pitkä ja ajelee sinisillä vaunuilla. Lähdetään me
Veera takaisin vanhoille jäljille ja katsotaan tarkkaan kaikki ojan
pohjat ja kivien takuset.
(Liisa saapuu Roosan kanssa rantasaunalta.)
LIISA
Ei ristinsielua missään? Nyt alkaa Liisa-täti hermostua ihan
tosissaan. Mitä peliä tämä tämmöinen oikein on? En olisi kyllä Veerasta
uskonut, että jättää pikkulapsen tällä tavalla oman onnensa nojaan, niin
ihana ihminen.
(Silmäilee ympärilleen etsien Koskisia)
LIISA
Tälläkin pihalla olla yhdessä leikitty vaikka mitä ihan pikkulikoista asti, ja myöhemmin kasvatettu omia lapsia. Jaa jaa…
(Muistelee…)
Talvihalla
Muistaksä sen ulledulle doff
Tai sen kun auto ajoi kilparataa
Elämämme oli silloin on ja off
Silloin paistoi aurinko ja nyt aina sataa
Jatkuuko se kinkelaade Koff
Muistaksä ne tikut siinä laudalla
Autoon hyppäs aina sama Hassellhoff
Jäi se aika meihin kiinni polttoraudalla
Rati riti talvihalla laulamalla se ja suvivirsi
hirsi johon avaimella kaivoit sydämen
Ymmärrä mä sitä en, liian nopeasti tuli musta aikuinen
Ratiriti talvihalla muistamalla se ja Maamme-laulu
taulu johon liitu piirsi pitkän miinuksen
Musta tuli tämmöinen, mut onneks susta tuli kunnon ihminen
Muistaksä sen inn i mål igen
Kun yksi pyörä putos pelistä pois
Hyppäs maailma vastaan Matti Nykänen
Jos puoliksi niin kivaa vielä ois, niin ja pulttibois
Ratiriti….
_____________________
LIISA
Ei ketään missään. Nyt lähdetään Kolehmaiseen. Täti vie sinut turvaan…ketäs sieltä nyt?
(Samassa ajaa auto pihalle. Anni ja Juuso nousevat autosta)
ANNI
Voi hellanlettas, kuka se täällä on. Äidillä on ollut niin kova ikävä.
(Lepertelee, ottaa lapsen syliin)
JUUSO
No onkos Liisa-täti palkattu lapsenlikaksi. Ei voi nykyajan
isovanhempiin yhtään luottaa, ovat tietysti lähteneet karaokea laulamaan
kirkolle.
Annappas kunnon hali naapurin suosikkipojalle.
ANNI
Minkäs takia meidän Roosa on sinulla. Onko täällä tapahtunut jotain?
LIISA
(Epäröiden, ei halua kertoa totuutta)
Eeei, ei täällä ole tapahtunut yhtikäs mitään. Aikani kuluksi tässä
vaan, jos vaikka tarttuisi tätä kautta lapsenlykky meidänkin nuorisoon.
Se meidän Arto on niin saamaton siinä asiassa.
Jaa mutta nyt minun täytyy kyllä tästä lähteä…
JUUSO
Hyppää kyytiin. Me tullaan samalla reissulla näyttämään teidän
Artolle vähän lapsen mallia. Eihän Roosa ole tainnut vielä teidän
torpassa käydäkään.
LIISA
Olisinhan minä nyt tämän matkan kävellytkin, voi voi nyt sentään, ei minun takiani. Mitenkäs nuo vaunutkin….
JUUSO
Vaunut saa jäädä siihen. Autoissa on turvaistuimet ja rensselit
nykyään. Periaatteessa Ilmari voisi jo tämmöisellä mökkitiellä vaikka
itsekin ajaa.
(Lähtevät autolla. Vaunut jäävät pihalle)
(Veera, Reino ja mies kävelevät pihalle. Epäselvää keskustelua. Veera havahtuu, katsoo vaunuja)
VEERA
Siunaa ja varjele…
MIES
Aivan, varjelusta tälläisellä hetkellä sitä ihminen toivoo enemmän kuin…
VEERA
Vaunut! Siinä on Roosan vaunut! Eivät olleet siinä kun lähdettiin etsintäreissulle.
(Hajaantuvat etsimään hätäisesti. Juoksevat ympäriinsä, ja palaavat pihalle.)
VEERA
Ei, ei näy. Mitä tämä nyt oikein on. Missä on meidän pikku Roosa.
REINO
On tämä nyt ihme pelleilyä. Jahka minä saan sen kieron
lapsenryöstäjän kiinni, niin se pyörii tuossa nurmikolla muutaman kerran
ennenkuin aletaan soittamaan virkavaltaa paikalle…
MIES
Hyvä, hyvä, vaikka siis näin uskonmiehenähän minä vastustan
väkivaltaa, mutta avokämennelllä voin läpsäistä pari kertaa, ennenkuin
kehotan kääntämään toisenkin posken. Iljettävä tyyppi!
(Siirtyvät tupaan)
VEERA
Mitä ihmettä me nyt teemme? Poliisi ei suostu ottamaan
katoamis-ilmoitusta, lähitienoot on etsitty eikä Roosa omin avuin liiku
vielä viittä metriä enempää, ja sekin olisi jo melkoinen ponnistus.
REINO
Pitäisikö siitä lapsenryöstäjästä etsiä tietoja internetistä. Jos
saisi vaikka selville , että missä se asuu. Minäpä käyn koneella
katsomassa.
(Menee makuuhuoneeseen)
MIES
Teillä on tässä oikein nätti talo ja pihapiiri. Tämmöistä olisin
itsekin nuorempana toivonut, mutta elämä ei mennyt minun kohdallani
niinkuin olisin halunnut. Jouduin väärille poluille ja nyt vasta
kohdattuani Jeesuksen, olen oivaltanut miten tyhjää elämäni on ollut.
VEERA
Minulle riittäisi että kohtaisin Roosan, mitä nopeammin, sitä parempi.
REINO
(Tulee huoneeseen)
Ei tunne Google eikä Facebook sen nimistä miestä täältä päin
Suomea. Forssasta löysin yhden lihanleikkaajan ja joku seurakunta
tunnisti yhden samannimisen, mutta siitä nyt ei oikein ottanut tolkkua.
VEERA
No voi nyt sitten. Kohta sieltä pitäisi tulla nuoren parin hakemaan
lastaan. Miten ihmeessä me tämän heille kerromme? Voi kauhistus
sentään!
REINO
(Katsoo ikkunasta)
No selviää ihan näillä hetkillä. Tuoltahan se auto jo näyttää tulevan.
(Nousee)
Pitäisköhän minun katsoa vielä sitä Googlea.
VEERA
Sinä et nyt katso mitään muuta kuin totuutta silmiin. Istu alas!
JUUSO
Päivää taloon, ja terveisiä kylpylästä.
(Menee halaamaan äitiään)
Täytyy myöntää, että vaikka lapsi on kuinka ihana, niin kyllä tekee hyvää päästä välillä eroon.
VEERA
Niin juu, niin se varmaan on, mutta on se lapsi vaan niin tärkeä…
(Purskahtaa itkuun)
REINO
Mihinkäs se Anni jäi, kun olis tuota noin… vähän asiaa…
JUUSO
Kyllä se sieltä ihan kohta tulee. Siirtää vaan vaunut katon alle pihalta suojaan kun oli niin tummia pilviä tulossa.
REINO
Tummia pilviä on juu…
MIES
No mutta nythän minä vasta tunnistan. Juuso-poikahan se siinä
on…tai mikään poika nyt enää, aikainen mies, niin ne vuodet vaan vierii.
Olenko minä sinun kotitalossasi. Muistatkos minua?
JUUSO
(Kättelee miestä)
Juu tosiaan, terve vaan. Enpä ollut tuntea kun et aikaisemmin ollut
oikein pukumiehiä. Mitenkäs sinä olet tähän torppaan eksynyt.
MIES
Ilosanomaa kuljetan siitä kuinka Isä antoi poikansa…
REINO
(mutisee)
…ja vaari hukkasi pojantyttärensä
MIES
(jatkaa puhetta)
…jotta meidän ihmisten synnit muuttuisivat lumivalkeiksi.
JUUSO
Jaa että semmoisella asioilla. Taitaa tämän talon isäntä olla sitä
mieltä että isä ei anna poikaansa kun meinaa minusta jatkajaa tälle
tilalle, ellei jätä yhtä sukupolvea väliin, kun tuntuu Roosa olevan niin
tärkeä vaarille.
Saitko sinä yhteiskunnan kanssa asiat soviteltua?
MIES
Linnassahan minä Jeesuksen löysinkin. Ne synnit olen sovittanut ja nyt taas vapaa ja muuttunut mies.
REINO
(oivaltaa, kiivaasti)
Ei perkl… eihän vieraan nimi ole Hulkkonen.
MIES
Hulkkonen olen, kuinkas te minut tunnette, kun en muista aiemmin talossa käyneeni.
(Huom! tarkka ajoitus. Veera ja Reino nousevat ja ottavat askeleita
kohti Hulkkosta uhmaavan oloisina. Samassa huoneeseen astuu Anni pieni
nyytti sylissään. Kaikki ovat häkeltyneitä)
ANNI
Terveisiä kylpylästä. Ai että kyllä te olette ihania. Roosa ihan
hehkuu onnesta kun on saanut olla mummin ja vaarin hemmoteltavana. Millä
ihmeellä me pystytään kyllin teitä kiittämään.
VEERA
(häkeltyy, menee onnesta sekaisin)
Onko se Roosa…tai siis onhan se…tietysti…mitäpä tässä kiitoksia…
REINO
Vaarin oma itkupilli! Mitenkäs se, tai siis… kukas…mikäs…
(Reino ja Veera kättelevät Hulkkosta)
REINO
Tosiaan, Koskinen Reino, juu päivää vaan. Niin tässä on vaimoni Veera.
MIES
Hulkkonen. Juuso ja hänen kaverinsa sanoivat minua kyllä silloin
aikanaan Hulluhulkkoseksi, mutta se on niin pitkä tarina, että ei se
varmaan ketään kiinnosta.
REINO
No itse asiassa, kyllä kiinnostaa aika tavallakin. Mutta eiköhän
keitetä kahvit ja kuunnellaan se tarina sitten, sillä nyt täytyyy vaarin
keskittyä tärkeämpiin asioihin.
(Reino ja Veera halaavat Annia ja Roosaa pitkään)
ANNI
No johan nyt on! Tehän halaatte niinkuin Roosa olisi ollut lomalla,
eikä me vanhemmat. Eipä silti kivaahan se on. Miten teillä on täällä
mennyt?
VEERA
Mitäs meillä, ihan semmosta tavallista vaan. Roosa on ollut niin
hiljaa, että välillä tuntui niinkuin koko talossa ei olisikaan lasta.
ANNI
Sitä se Kolehmaisen Liisakin sanoi, paitsi että mutisi aikuisista.
Kehui Roosaa niin mahdottomasti. Ihmetteli vaan kun talo oli ihan tyhjä.
Eikä muuten lähettänyt terveisiä?
REINO
Jaa Liisa vai? Niin siis, ollaanhan me tämän itkupillin kanssa oltu
koko ajan liikkeellä, oltaisko oltu verstaalla käymässä pikaisesti.
VEERA
No voi sentään. Minähän unohdin sen Liisan ihan kokonaan siinä hässäkässä. Voi voi sentään.
ANNI
Missä hässäkässä? Mitäs täällä on oikein tapahtunut.
MIES
(Huomaa hankalan tilanteen)
Eipä mitään. Minä vaan tulin ilosanoman kanssa sotkemaan perheen
rutiineja. Jokohan Veera-rouvalla olisi kahvia, niin saisi tuon
kahvihampaan kolotuksen asettumaan.
VEERA
Juu, tulkaa vaan pöytään. Pullaa on vähän huonosti, mutta piparia siinä nyt olis ja voileipätarpeet.
MIES
Kiitos kiitos. Niin siitä Hulluhulkkosestahan minun piti kertoa…
REINO
Niin tosiaan…
MIES
Minä olin ennen semmoinen laitapuolen kulkija. Elelin pikkuvilpillä
ja joskus vähän isommallakin. Minulla oli tapana kulkea siitä koulun
aidan viertä, ja tutustuin näihin pikkuviikareihein. Ensin ne huutelivat
aidan takaa kaikenlaisia ilkeyksiä, mutta kun otin tavakseni ostaa
semmoisen pienen karkkiaskin, niin lopulta tutustuttiin ja vaihdettiin
aidan välistä aina kuulumisia….
JUUSO
…ai helv.. nyt minäkin alan muistamaan. Meidän rehtori oli
kieltänyt sen aidalla notkumisen, ja kun taas kerran jäätiin siitä
kiinni, niin keksittiin hätävalhe.
MIES
…niin minä jouduin poliisin kuulusteluun lasten ahdistelusta.
Kysyivät että olenko tarjonnut lapsille karkkia ja muuta semmoista. Min
idiootti vastasin että : kyllä, kyllä tiedot täsmäävät. Lopputuloksena
oli kaikkien muiden asioiden lisäksi ihan kunnon linnatuomio.
JUUSO
Voitko hullu…ä tai siis Hulkkonen antaa anteeksi. Minä olin mukana
siinä poikaporukassa. Keksittiin semmoinen valhe, että saadaan oma nahka
pelastettua. Ethän sinä ketään ahdistellut, päin vastoin.
MIES
Ei sinun tarvitse anteeksi pyydellä. Ensinnäkin olit vielä lapsi,
kyllä minun syntisäkissäni oli siinä vaiheessa jo niin paljon painoa,
että linnareissu siitä olisi joka tapauksessa tullut. Ihmisten puheet ja
tämä liikanimi ovat kieltämättä välillä kismittäneet.
VEERA
Voi voi, ja minäkin olin ensimmäisenä valmis heittämään kiven heti kun Roosa oli varastettu…
ANNI
(Huudahtaa)
Mitä?
VEERA
Niin niin, siis eihän Roosaa kukaan varastanut. Hyvänen aika, ei sentään. Me vain luulimme niin. Vapauttivat Hulluhulkkosenkin…
MIES
(Huudahtaa)
En se minä ollut!
ROOSA
Ai ei voi anteeksi, minä siis tarkoitin…
MIES
Ei ei rouva hyvä. Ei tarvitse pyydellä anteeksi, jos minäkin
pyytäisin anteeksi jokaista virhettäni, niin otsa raapisi maata koko
ajan. Näin tämä on vaan mennyt. Mutta vähän tekisi mieli selitellä:
(Kiertää eri henkilöitä laulun aikana, ja lopulta kohdistaa kysymyksen yleisölle)
Onks sulle käynyt niin
Mua rakkaus tarttui rinnuksiin
Ja oitis vääriin naimisiin
Me vuoden verran jaksettiin
Onks sulle koskaan käynyt niin
Onks sulle käynyt niin
Ei heilutettu peittoa
Syötiin käärmekeittoa
Ja molemmista päistä
Kynttilää poltettiin
Kerran sorruin kasviksiin
Me vegaaneiksi alettiin
Ja puoli päivää jaksettiin
Onks sulle koskaan käynyt niin
Onks sulle käynyt niin
Mä säästöt peltiin sijoitin
Ja hevosvoimiin hurahdin
Kurvi suoraks pensaisiin
Onks sulle koskaan käynyt niin
Onks sulle käynyt niin
Onks sulle koskaan käynyt niin
Että tahdot vaikka Pariisiin
Niin rahat riittää Kajaaniin
Onks sulle koskaan käynyt niin
Onks sulle käynyt niin
Ei siinä vielä kaikki
Matka jatkui helvettiin
Onk sulle koskaan käynyt niin
Että lähdit joskus vieraisiin
Mut tutun luona sitten herättiin
Onks sulle käynyt niin
Ei siinä vielä kaikki
Taas mä jouduin naimisiin
__________________
REINO
Jaa jaa. On se elämä Hulkkosta heitellyt.
MIES
On heitellyt, eikä aina ihan ilman omaa syytä. Mutta nykyään minä kuljen Herran kanssa samaa matkaa, vain rouva puuttuu…
(ovelle koputetaan, Liisa astuu sisään)
MIES
… tai enpä olekaan varma, että puuttuuko. (Katsoo Liisaa ihailevasti. Katsoo ylös ja sanoo)
Kiitos
REINO
Niin, tässä on meidän naapurin Liisa. Leskirouva.
(Vinkkaa silmää Hulkkoselle. H siirtyy Liisan viereen)
LIISA
Mitä ihmeen peliä täällä on pelattu. Ensin on tupa tyhjä, eikä ketään missään, ja nyt on väkeä niin ettei meinaa sekaan mahtua.
VEERA
(Ottaa Roosan syliín)
Eiköhän me sinulle jonkunlainen selitys keksitä, mutta ajan kanssa.
Minä olin heti valmis syyttämään täysin vierasta ihmistä. Kyllä
minua niin hävettää, mutta katsokaa nyt tätä lasta. Eipä voi ihmisen
mieli juuri hauraammaksi tulla kuin tämmöisen kullannupun edessä.
(Herkistyy)
JUUSO
Näin isän ominaisuudessa otan kyllä kaikki kehut vastaan
tyttärestäni, mutta kyllä me mummiakin rakastetaan, koko porukka.
(Ryhmähali, Hulkkonen jää katsomaan sivummalta)
REINO
(dramaattisesti)
Hullluhulkkonen (tauko) mukaan!!!!
(Yhteislaulu, kerääntyvät Roosan ympärille, tanssivat, yleisö otetaan mukaan)
Roosa
A1
Ei ollut huolen häivää
Kun hiuksiin äiti sitoi nauhan kevyen
Ensimmäistä koulupäivää
Rakkaudella muistelen
Se nauha oli roosan värinen
A2
Kun kävelit isää vastaan
Niin sydän suli suureen halaukseen
Kun hän lahjaan puki lastaan
Sukelsit sä hameeseen
Ja nauhaan roosan väriseen
C
Elämä on muistot ja paljon tulevaa
Elämä on sitä että Roosaa rakastaa, Roosaa rakastaa…
B
Ota Roosa kiinni, ota maailman laidasta
Sido itses siihen, sido Roosa nauhalla,
Sä et tiedä kuinka paljon
Sua maailma rakastaa
Sido, sido tiukkaan
Niin ettet irti saa…
A3
Kun uniini minä hiivin
Niin prinsessaani muistan vieläkin
Mummo sitoi sadun siivin
Tanssikenkiin rusetin
Kauniisiin roosanauhoihin
A4
Nyt kiire ajaa mua takaa
Ja sade kastelee arjen harmauteen
Muistot sydämessä jakaa
Takaisin sua lapsuuteen
Siis siihen roosan väriseen